T\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 minulla on ollut tilaisuus olla ottamassa kantaa sote-lakiuudistukseen sek\u00e4 kaupungin ett\u00e4 sairaanhoitopiirin kokousp\u00f6yd\u00e4ss\u00e4. Olen ollut my\u00f6s valmistelemassa oman yksikk\u00f6ni lausuntoa luonnoksesta, itseasiassa pari kohtaa siit\u00e4 v\u00e4littyi my\u00f6s Tampereen kaupungin lausuntoon. P\u00e4\u00e4llimm\u00e4iseksi huoleksi on j\u00e4\u00e4nyt, kuinka sosiaality\u00f6 saadaan n\u00e4kyv\u00e4ksi terveydenhuoltopainotteisessa lakiluonnoksessa.<\/p>\n
Vaikka terveydenhuollon puolellakin on ep\u00e4selvyytt\u00e4 perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon vastuunjaosta ja hierarkiasta, sosiaality\u00f6n osalta tunnutaan olevan t\u00e4ysin hakusessa siin\u00e4, mit\u00e4 lasketaan kuuluvan perussosiaality\u00f6h\u00f6n ja mit\u00e4 erikoisosaamista vaativiin sosiaalipalveluihin.<\/p>\n
Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallituksen kokouksessa oli joku aika sitten esill\u00e4 raportti erikoisl\u00e4\u00e4k\u00e4reiden koulutuksen haasteista: huolta kannettiin erityisesti siit\u00e4, ett\u00e4 joillekin l\u00e4\u00e4ketieteen erikoisaloille, kuten geriatriaan, psykiatriaan tai naistentauteihin\u00a0 on vaikeampaa saada jatko-opiskelijoita kuin ”koville” l\u00e4\u00e4ketieteen aloille. Sosiaality\u00f6n erikoistumiskoulutuksesta Tampereen yliopistossa vastaavana professorina huomioni kiinnittyi kuitenkin sivuseikkaan. L\u00e4\u00e4k\u00e4reiden erikoistumiskoulutuksella on selke\u00e4 rakenne ja toteutustapa sairaalaorganisaatiossa, opetus on hyvin resursointi ns. EVO-rahoituksen\u00a0 ja lahjoitusprofessuurin turvin.<\/p>\n
Tekeill\u00e4 on sosiaality\u00f6n teht\u00e4v\u00e4rakenneuudistus, jonka yhteydess\u00e4 on mahdollisuus korjata koulutuksellinen ep\u00e4suhta sosiaali-ja terveydenhuollon v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n
Erikoisalaprofessoreina olemme esitt\u00e4neet sataprosenttisia vakansseja opetuspainotteisille teht\u00e4villemme, mutta EVO-rahoituksen puuttuessa olemme j\u00e4\u00e4neet pitk\u00e4lle yliopistojen hyv\u00e4ntahtoisuuden varaan. T\u00e4n\u00e4\u00e4n erikoisalakoulutuksen ty\u00f6valiokunnan kokouksessa joimme kuitenkin juhlakahvit kahden vakinaistetun sataprosenttisen erikoisalaprofessorin nimityksen kunniaksi, It\u00e4-Suomen yliopisto n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 esimerkki\u00e4 muille sosiaality\u00f6n yksik\u00f6ille, kuinka kokeneita opettajia kohdellaan. Meit\u00e4 on muutama, joilla tilanne on toinen. Olen toiminut kuusi vuotta m\u00e4\u00e4r\u00e4aikaisena sosiaality\u00f6n professorina, mutta saan vain puolikkaan professorin palkasta, toisen puolikkaan samasta ty\u00f6st\u00e4 teen lehtorin palkalla. N\u00e4in yliopisto s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 joka kuukausi kahden palkkaluokan verran henkil\u00f6st\u00f6kustannuksissa.<\/p>\n
Mik\u00e4li Erva-alueet toteutuvat suunnittelulla tavalla, niiden johtoon tarvitaan sosiaality\u00f6n supervirkamiehi\u00e4-ja naisia. Juuri sellaisia koemme kouluttavamme valtakunnallisesti sosiaality\u00f6n yliopistoverkostossa. Olisikin kohtuullista, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 koulutus p\u00e4\u00e4sisi vastaavaan asemaan kuin erikoisl\u00e4\u00e4k\u00e4rikoulutus. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 sosiaality\u00f6n ammatillisista lisensiaatint\u00f6ist\u00e4 ei saada tulospisteit\u00e4, mik\u00e4 vaikeuttaa koulutuksen tuloksellisuuden arviointia. En tied\u00e4, mik\u00e4 on on tilanne erikoisl\u00e4\u00e4k\u00e4reiden koulutuksessa, mutta se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuitenkin olevan kannattavaa yliopistoille.<\/p>\n
Huomasin jokin aika sitten, ettei erikoistumiskoulutuksesta saavutettu ty\u00f6kokemus my\u00f6sk\u00e4\u00e4n meritoi professuureihin. Opetus-ja hallintopainotteinen profiili ei ole kilpailukykyinen pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kansainv\u00e4list\u00e4 julkaisutoimintaa painottavissa rekrytoinnissa. Jos kymmenen vuotta sitten teht\u00e4v\u00e4\u00e4n ei p\u00e4\u00e4ssyt ilman professorikokemusta, nyt paikan saa ilman tuota kokemusta.<\/p>\n
Huippuyliopistot tarvitsevat huippututkijansa, mutta niin kauan kuin yliopistot kouluttavat l\u00e4\u00e4k\u00e4reit\u00e4, sosiaality\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4, opettajia ja toimittajia, tarvitaan my\u00f6s koulutuksesta vastaavia ammattik\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t tuntevia professorejakin. Opetuskokemuksen aliarviointi on johtamassa siihen, ett\u00e4 kokeneet yliopisto-opettajat menett\u00e4v\u00e4t mahdollisuutensa urakehitykseen. Uusimmassa Acatiimi -lehdess\u00e4 kokenut professori kertoo oppituolin katoamisesta altaan opetuspainotteisessa teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4. Vallalla n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan kehitys, jossa pitk\u00e4n ty\u00f6kokemuksen ja n\u00e4yt\u00f6t ohittavat imaginaariset nuoruuden lupaukset ja hankitun p\u00e4tevyyden\u00a0 sopivuus teht\u00e4v\u00e4\u00e4n. Kysy\u00e4 sopii, kuinka ty\u00f6uransa loppupuolella olevat jaksavat ty\u00f6skennell\u00e4 motivoituneina el\u00e4keik\u00e4\u00e4n saakka? Mutta ehk\u00e4p\u00e4 se ei ole tarkoituskaan. Joka tapauksessa koulutuksen nykysuuntaus vaarantaa tulevaisuuden\u00a0osalta yliopistojen kouluttamia ammattilaisia, t\u00e4st\u00e4kin pit\u00e4isi soteuudistuksessa puhua.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
T\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 minulla on ollut tilaisuus olla ottamassa kantaa sote-lakiuudistukseen sek\u00e4 kaupungin ett\u00e4 sairaanhoitopiirin kokousp\u00f6yd\u00e4ss\u00e4. Olen ollut my\u00f6s valmistelemassa oman yksikk\u00f6ni lausuntoa luonnoksesta, itseasiassa pari kohtaa siit\u00e4 v\u00e4littyi my\u00f6s Tampereen kaupungin lausuntoon. P\u00e4\u00e4llimm\u00e4iseksi huoleksi on j\u00e4\u00e4nyt, kuinka sosiaality\u00f6 saadaan n\u00e4kyv\u00e4ksi terveydenhuoltopainotteisessa lakiluonnoksessa. Vaikka terveydenhuollon puolellakin on ep\u00e4selvyytt\u00e4 perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon vastuunjaosta ja hierarkiasta, sosiaality\u00f6n osalta … <\/p>\n