Keskiviikon valtuuston j\u00e4lkeen olin kahden p\u00e4iv\u00e4n l\u00e4hiopetusjaksolla Rovaniemell\u00e4, eilen v\u00e4it\u00f6stilaisuudessa yliopistolla ja vasta t\u00e4n\u00e4\u00e4n, kun istuin Hervannan seurakunnan juhlamessussa ja 30-vuotisjuhlassa, saatoin kokea rauhaa ja iloa pienest\u00e4 heng\u00e4hdystauosta. Minulta oli pyydetty kaupungin tervehdys juhlaan ja mielell\u00e4ni sen teinkin, en vain kaupunginvaltuuston puheenjohtajana, vaan my\u00f6s entisen\u00e4 Hervanta-tutkijana, kirkkovaltuutettuna ja naapuril\u00e4hi\u00f6n naisena.<\/p>\n
”Arvoisat juhlavieraat, hyv\u00e4t hervantalaiset ja Hervannan yst\u00e4v\u00e4t!<\/p>\n
\u00a0<\/p>\n
Minulla on suuri ilo ja kunnia Tampereen kaupungin puolesta tervehti\u00e4 ja onnitella nuoren aikuisen ik\u00e4\u00e4n ehtinytt\u00e4 Hervannan seurakuntaa. Kun Hervantaa ryhdyttiin rakentamaan 1970-luvun alussa, elettiin suomalaisessa yhteiskunnassa viel\u00e4 suuren muuton aikaa: v\u00e4ke\u00e4 siirtyi joukkomittaisesti maalta kaupunkiin.<\/p>\n
Kuitenkin Hervannassa, kuten monissa p\u00e4\u00e4kaupunkiseudunkin l\u00e4hi\u00f6iss\u00e4 suurin osa uudisasukkaista muutti asuinalueelle kantakaupungista. Suomessa elettiin voimakasta l\u00e4hi\u00f6rakentamisen aikaa. Hervannasta rakentui Suomen suurin l\u00e4hi\u00f6, jota paikallisjulkisuudessa ei kuitenkaan kutsuttu l\u00e4hi\u00f6ksi, vaan tyt\u00e4rkaupungiksi ja Tampereen tytt\u00e4reksi.<\/p>\n
Kyse ei ollut vain siit\u00e4, ett\u00e4 Hervanta ylitti asukasm\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4\u00e4n monet kaupungit Suomessa, vaan my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 kaupunginosaa suunniteltiin ja rakennettiin kunnianhimoisesti satelliitiksi emokaupungin kylkeen. Kunnianhimo n\u00e4kyy elementtitekniikan leimaamassa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 korkeatasoisena Pietil\u00f6iden arkkitehtuurina, jonka punatiilinen ilme n\u00e4htiin viitteen\u00e4 ja muistumana Tampereen koskimaiseman vanhaan tehdasmilj\u00f6\u00f6seen. Se on n\u00e4kynyt my\u00f6s Tampereen teknillisen korkeakoulun sijoittamisessa Hervantaan. Kunnianhimo on n\u00e4kynyt alusta alkaen my\u00f6s sosiaalisina innovaatioina ja palvelurakenteen huolellisena suunnitteluna kortteli- ja alueellisine palveluineen, kuten silloinen kaupunginjohtaja Pekka Paavola totesikin Tamperelainen -lehden haastattelussa: ”Hervannasta ei haluttu nukkumal\u00e4hi\u00f6t\u00e4, vaan sen verran suurempi yksikk\u00f6, ett\u00e4 se el\u00e4tt\u00e4isi my\u00f6s mo\u00adnipuolisia palveluita.”(Tamperelainen 2.3.1988.)<\/p>\n
L\u00e4hi\u00f6rakentaminen synnytti huolen sosiaalisten ongelmien lis\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 vastarakennetuissa kaupunginosissa. Ihmiset oli saatava juurtumaan uuteen kaupunginosaan, eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 onnistunut yksin kaupungin omana toimintana, vaan siihen tarvittiin my\u00f6s j\u00e4rjest\u00f6jen ja seurakunnan ty\u00f6panosta. Hervannan seurakunnan historiikista saamme lukea, kuinka seurakunnan perustamisjuhlassa tammikuussa 1980 juhlapuheen pit\u00e4nyt maaherra Risto Tainio toivoi, ett\u00e4 ”seurakunta ei k\u00e4pertyisi vain pienen piirin ymp\u00e4rille” ja ett\u00e4 seurakunta on Her\u00advannassa yhteis\u00f6, josta l\u00f6ytyy l\u00e4mp\u00f6\u00e4, inhimillisyytt\u00e4 ja yst\u00e4v\u00e4llist\u00e4 kumppanuutta.” T\u00e4t\u00e4 vetoomusta on seurakunta t\u00e4\u00e4ll\u00e4 toteuttanut.<\/p>\n
Seurakunnan syd\u00e4n on sykkinyt tyt\u00e4rkaupungin kasvua seuraten: aluksi toimintaa lapsille, lasten kasvaessa nuorille aikuisv\u00e4est\u00f6\u00e4 unohtamatta ja sittemmin ik\u00e4ihmisten m\u00e4\u00e4r\u00e4n kasvaessa, my\u00f6s vanhusv\u00e4est\u00f6lle. Hervannassa on toteutettu kansallisestikin merkitt\u00e4vi\u00e4 ja ennakkoluulottomia pioneerihankkeita niin kaupungin omana kuin seurakunnankin toimintana, yhten\u00e4 esimerkkin\u00e4 seurakunnan nuorille suunnattu ennaltaehk\u00e4isev\u00e4 Poikkeustila-kokeilu. Toisena haluan mainita yhdyskuntaty\u00f6t\u00e4 toteuttaneen Toimelan. Ilahduttavaa on, ett\u00e4 yhdyskuntaty\u00f6 on s\u00e4ilynyt Hervannassa n\u00e4ihin p\u00e4iviin saakka.<\/p>\n
Yhteis\u00f6llisyyden rakentaminen urbaanissa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 on suuri haaste, mutta my\u00f6s mahdollisuus. Luottamus ja keskusteluyhteys asukkaiden kanssa on selv\u00e4sti onnistunut seurakunnan ty\u00f6ss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on edellytt\u00e4nyt etenkin alkuaikoina my\u00f6s rohkeaa asettumista kaupunginosan ja sen asukkaiden puolelle, kun ulkopuolisten leimat iskettiin Hervannan kylkeen.<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 saamme kiitt\u00e4\u00e4 Hervannan seurakuntaa t\u00e4st\u00e4 arvokkaasta ty\u00f6st\u00e4, joka on luonut pohjaa niin kansalaisyhteiskunnan rakentumiselle kuin monikulttuurisuuden kohtaamisellekin; onhan Hervanta kiistatta Tampereen kansainv\u00e4lisin kaupunginosa.<\/p>\n
Hervannan seurakunnan 30-vuotishistoriikin nimi on ”Sen kaupungin parhaaksi”. Tuo Jeremian kirjan 29. luvun sana kuvaa hyvin Hervannan seurakunnan missiota: ”Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon min\u00e4 olen teid\u00e4t siirt\u00e4nyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sill\u00e4 sen menestys on teid\u00e4nkin menestyksenne.”<\/p>\n
Toivon Hervannan seurakunnalle: ”Monia vuosia, monia armorikkaita vuosia!””<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Keskiviikon valtuuston j\u00e4lkeen olin kahden p\u00e4iv\u00e4n l\u00e4hiopetusjaksolla Rovaniemell\u00e4, eilen v\u00e4it\u00f6stilaisuudessa yliopistolla ja vasta t\u00e4n\u00e4\u00e4n, kun istuin Hervannan seurakunnan juhlamessussa ja 30-vuotisjuhlassa, saatoin kokea rauhaa ja iloa pienest\u00e4 heng\u00e4hdystauosta. Minulta oli pyydetty kaupungin tervehdys juhlaan ja mielell\u00e4ni sen teinkin, en vain kaupunginvaltuuston puheenjohtajana, vaan my\u00f6s entisen\u00e4 Hervanta-tutkijana, kirkkovaltuutettuna ja naapuril\u00e4hi\u00f6n naisena. ”Arvoisat juhlavieraat, hyv\u00e4t hervantalaiset ja … <\/p>\n