T\u00e4m\u00e4 \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4 on ensimm\u00e4inen \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4ni mummona. Luen tuoreen is\u00e4n, Tuukan, kirjoittaman kolumnin Aamulehdest\u00e4, jossa h\u00e4n kuvaa kolmisen viikkoa sitten syntyneen lapsenlapsemme ensihetki\u00e4. Esikoisemme on oivaltanut vanhemmuuden ytimen: ”Ajattelen, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in el\u00e4m\u00e4 olisi jatkuvaa toivomista ja pelk\u00e4\u00e4mist\u00e4 toisen puolesta”.<\/p>\n
Eilen saattelin Viljan Interrail-matkalle. Kolmen tyt\u00f6n porukan matka suuntautuu aluksi Pariisiin, siit\u00e4 Madridiin, Barcelonaan, Roomaan, Kroatiaan…Nykynuoret matkaavat Keski-Eurooppaan ja takaisin kotimaahan halpalennolla, junailuun paikanp\u00e4\u00e4ll\u00e4 j\u00e4\u00e4 n\u00e4in enemm\u00e4n aikaa. Muistuu mieleeni omat reilaamiseni 35 vuotta sitten. Mahtoi \u00e4idill\u00e4 olla huoli koko kuukauden ajan, kun kortit tulivat milloin sattuivat, eik\u00e4 puhelinyhteydet tahtoneet toimia. Nyt on sent\u00e4\u00e4n k\u00e4nnykk\u00e4, joka piippaa y\u00f6ll\u00e4kin: ”Perill\u00e4 ollaan, Perren serkku ja h\u00e4nen vaimonsa olivat vastassa kent\u00e4ll\u00e4, heid\u00e4n asuntonsa on aivan huippu.”<\/p>\n
Viet\u00e4n \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4\u00e4 yksin. Pauli l\u00e4hti jo perjantaina Tuomaksen kanssa Kokkolaan tekem\u00e4\u00e4n pihat\u00f6it\u00e4 \u00e4itins\u00e4 luo. 87-vuotias anoppini asustelee edelleen omakotitalossa kehitysvammaisen Annelin kanssa. Mummo ei malta olla ”touhaamatta” korkeasta i\u00e4st\u00e4\u00e4n huolimatta, eik\u00e4 kunto oikein kest\u00e4 raskaampia t\u00f6it\u00e4.<\/p>\n
Soitan \u00e4idilleni Sotkamoon. Kev\u00e4\u00e4ntulo merkitsee siell\u00e4kin pihat\u00f6it\u00e4 is\u00e4n kanssa. \u00c4idill\u00e4 todettiin vuosi sitten Parkinsonin tauti. Aluksi t\u00f6rkk\u00e4siv\u00e4t Kajaanista niin vahvan l\u00e4\u00e4kityksen, ettei \u00e4iti meinannut pysy\u00e4 tolpillaan, mutta onneksi l\u00f6ysimme hyv\u00e4n neurologin Oulun Diakonissalaitokselta, jonka hoidossa \u00e4iti voi nyt hyvin. Rankka l\u00e4\u00e4kitys purettiin viime kes\u00e4n\u00e4 ja pari viikkoa sitten aloitettu liev\u00e4 l\u00e4\u00e4kitys tuntuu auttavan oireisiin. Taitaa menn\u00e4 hein\u00e4kuulle, ennen kuin p\u00e4\u00e4sen k\u00e4ym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Yksinolosta nauttii tiettyyn pisteeseen saakka, mutta alkuillasta alan kaivata jo kotijoukkojen paluuta. Pahaksi onneksi pyykinpesukonekin tekee lakon, enk\u00e4 saa lakanapyykki\u00e4 py\u00f6ritetty\u00e4. Juhlap\u00e4iv\u00e4\u00e4 seuraa \u00e4idin arki askareineen, mutta p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi ehdimme sent\u00e4\u00e4n juoda kakkukahvit yhdess\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
T\u00e4m\u00e4 \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4 on ensimm\u00e4inen \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4ni mummona. Luen tuoreen is\u00e4n, Tuukan, kirjoittaman kolumnin Aamulehdest\u00e4, jossa h\u00e4n kuvaa kolmisen viikkoa sitten syntyneen lapsenlapsemme ensihetki\u00e4. Esikoisemme on oivaltanut vanhemmuuden ytimen: ”Ajattelen, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in el\u00e4m\u00e4 olisi jatkuvaa toivomista ja pelk\u00e4\u00e4mist\u00e4 toisen puolesta”. Eilen saattelin Viljan Interrail-matkalle. Kolmen tyt\u00f6n porukan matka suuntautuu aluksi Pariisiin, siit\u00e4 Madridiin, Barcelonaan, Roomaan, Kroatiaan…Nykynuoret … <\/p>\n