Aamukahvimuki k\u00e4dess\u00e4 kiirehdin laittamaan eilisen puheeni t\u00e4nne n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi. Puhuin yhteisty\u00f6n tarpeellisuudesta kaupungin ja seurakuntien v\u00e4lill\u00e4, en yhdist\u00e4misest\u00e4. Enk\u00e4 luonnollisesti voinut luvata rahoitusta, kuten Aamulehti kirjoitti.<\/p>\n
\u00a0<\/p>\n
Yhdess\u00e4 eteenp\u00e4in<\/p>\n
kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Irene Roivaisen puheenvuoro Esa Eerolan juhlaseminaarissa<\/p>\n
Arvoisa piispa, hyv\u00e4 rovasti Esa Eerola, kutsuvieraat ja seminaarin osanottajat<\/p>\n
Minulla on ilo ja kunnia Tampereen kaupungin puolesta tuoda tervehdys t\u00e4h\u00e4n juhlaseminaariin. Esa Eerolalle my\u00f6nnettiin Tampereen p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1.10. Tampereen kaupungin kultainen ansiomitali ja t\u00e4n\u00e4\u00e4n viirin.<\/p>\n
Vaikka toiveena on ollut, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n seminaarin n\u00e4k\u00f6kulma olisi tulevaisuudessa, eik\u00e4 ”el\u00e4k\u00f6ityv\u00e4ss\u00e4” menneisyydess\u00e4 on kuitenkin tarpeen peilata tulevaisuuden visioita my\u00f6s historiaan.<\/p>\n
Puheenvuoroni otsikko ”Yhdess\u00e4 eteenp\u00e4in” haastaa tarkastelemaan Tampereen kaupungin ja seurakuntien v\u00e4lisen yhteisty\u00f6n haasteita ja mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Haluan t\u00e4ss\u00e4 aivan ensin siteerata niit\u00e4 perusteluja, joilla Esa Eerolalle my\u00f6nnettiin Tampereen kaupungin kultainen ansiomitali: ”Esa Eerola on ollut j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kirkollisia suurtapahtumia Tampereella, mm. Suomen l\u00e4hetysjuhlien p\u00e4\u00e4sihteerin\u00e4 vuosina 1988 ja 2009. H\u00e4n on tehnyt l\u00e4heist\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4 kaupungin kanssa monin eri tavoin. H\u00e4n on j\u00e4rjest\u00e4nyt yhdess\u00e4 ty\u00f6v\u00e4enopiston kanssa Uskon Akatemia -keskustelusarjoja, vaikuttanut Tampellan ja Finlaysonin aluety\u00f6ss\u00e4 ja toiminut pitk\u00e4\u00e4n keskeisen\u00e4 vaikuttajana Tampereen kansalaisj\u00e4rjest\u00f6jen juhlatoimikunnassa. H\u00e4n on tehnyt my\u00f6s pitk\u00e4n p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6n sotainvalidien veljespappina Tampereella.”<\/p>\n
Seurakuntien ja kaupungin yhteisty\u00f6n er\u00e4s aivan keskeinen edellytys on se, ett\u00e4 Esa Eerolan kaltaisia yhteisty\u00f6n rakentajia on tulevaisuudessakin. Yhteisty\u00f6 rakentuu paitsi asioiden, my\u00f6s yhteisty\u00f6h\u00f6n sitoutuneiden ihmisten varaan. Esa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 meille kaikille hyv\u00e4n ja haastavan esimerkin!<\/p>\n
Tampereen kaupungin siirrytty\u00e4 kolme vuotta sitten uuteen toimintamalliin, merkitsi se my\u00f6s siirtymist\u00e4 ns. monituottajamalliin. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 kaupunki ei tuota en\u00e4\u00e4 yksin tarvitsemiaan palveluja, vaan se tilaa niit\u00e4 eri tuottajilta. Esimerkiksi hoivapalveluja j\u00e4rjest\u00f6ilt\u00e4, ns. kolmannelta sektorilta ja yksityisilt\u00e4 yrityksilt\u00e4. Suhteessa seurakuntaan uusi tilanne on kiinnostava, sill\u00e4 ennen hyvinvointivaltion kultakautta kunnan ja seurakuntien toiminnat olivat paikoin hyvinkin kiinte\u00e4t. Ajatellaanpa vaikka diakoniaty\u00f6t\u00e4, jossa diakoniaty\u00f6ntekij\u00e4t olivat Kansanterveyslain voimaantuloon asti v. 1972 kunnanl\u00e4\u00e4k\u00e4rin alaisia ja n\u00e4in osa kunnan – nykykielell\u00e4 sanottuna – palvelutuotantoa. Miten on nyt? Lupaako uusi toimintamalli Tampereella mahdollisuuksia tilata palveluja my\u00f6s seurakunnilta, joka ei paikannu j\u00e4rjest\u00f6kentt\u00e4\u00e4n, vaan on toinen julkisen sektorin toimija kaupungissa kaupungin itsens\u00e4 rinnalla.<\/p>\n
Henkil\u00f6kohtaisesti n\u00e4kisin hyvinkin perusteltuna sen, ett\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4 palvelutuotannon osalta kehitett\u00e4isiin, vastaahan seurakunnat omassa palvelutuotannossaan merkitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla esimerkiksi lasten p\u00e4iv\u00e4kerhotoiminnasta, vanhusten kerhomuotoisesta toiminnasta ja sosiaalisesta ty\u00f6st\u00e4 diakoniaty\u00f6ss\u00e4. Yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa yh\u00e4 suurempi osa huono-osaisia ihmisi\u00e4 tippuu kunnallisen hyvinvointiverkon l\u00e4pi mm. seurakuntien diakoniaty\u00f6n vastuulle, olisi kohtuullista ett\u00e4 kunta osallistuisi my\u00f6s taloudellisesti t\u00e4m\u00e4n pohjimmaisen turvaverkon yll\u00e4pit\u00e4miseen.<\/p>\n
Kaupungin ensi vuoden budjettiin sis\u00e4ltyy kaksi pient\u00e4, mutta kiinnostavaa avausta seurakuntien ja kaupungin yhteisty\u00f6h\u00f6n. Budjettiin varattiin 10 000 euron m\u00e4\u00e4r\u00e4raha Mustan Lampaan toiminnan tukemiseen. Perinteisestih\u00e4n kaupunki ei ole seurakunnan toimintamuotoja tukenut, mutta nyt se tehtiin, koska haluttiin varmistaa asunnottomien palvelutoiminnan jatkuvuus. Toinen esimerkki on kaupungin, Suurella syd\u00e4mell\u00e4 -vapaaehtoisty\u00f6n ja Ty\u00f6llist\u00e4misyhdistys Etapin yhteisty\u00f6n\u00e4 toteutettava kaupunkipy\u00f6r\u00e4hanke, johon valtuusto my\u00f6s varasi rahoituksen.<\/p>\n
Erityisesti olisi kehitett\u00e4v\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4 ik\u00e4ihmisten palveluissa. Vanhusten m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvaa tulevina vuosina voimakkaasti. Jotta voisimme turvata vanhuksillemme laadukkaan hoidon, tarvitsemme nykyist\u00e4 enemm\u00e4n yhteisty\u00f6t\u00e4 esimerkiksi kotihoidon ja diakoniaty\u00f6n v\u00e4lill\u00e4. Kaupungin palveluj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 on aukko esimerkiksi vanhusten l\u00e4himm\u00e4isavun kohdalla. Kotihoito on nykyisin hyvin r\u00e4\u00e4t\u00e4l\u00f6ity\u00e4 t\u00e4sm\u00e4hoitoa. Vanhuksen luona k\u00e4y ruoan tuoja, l\u00e4\u00e4kkeiden antaja, siivooja tai ehk\u00e4 pesij\u00e4, mutta kaikilla on kiire, kukaan ei ehdi istua pidemp\u00e4\u00e4n ja rupatella saati l\u00e4hte\u00e4 vanhuksen kanssa ulkoilemaan tai viem\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 harrastuksiin tai asioille. T\u00e4t\u00e4 aukkoa paikkaa esimerkiksi Mummon kammari. Kaupunki voisi ostaa n\u00e4it\u00e4 l\u00e4himm\u00e4ispalveluja seurakunnilta ja j\u00e4rjest\u00f6ilt\u00e4 kattavasti. Se edist\u00e4isi vanhusten jaksamista ja kotona-asumista. Voi olla ett\u00e4 tulevaisuudessa tarvitaan my\u00f6s laitosdiakoniaa, sill\u00e4 laitoshoidon purkamisen seurauksena osa niiss\u00e4 asuneista ei selvi\u00e4 kotona omin avuin.<\/p>\n
Pastori, YTM Taina Paajanen tarkastelee viime kev\u00e4\u00e4n\u00e4 tarkastetussa pro gradu-ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n diakoniaty\u00f6n ja sosiaality\u00f6n v\u00e4list\u00e4 kumppanuutta. Tulokset eiv\u00e4t ole kovin mairittelevia sosiaality\u00f6n kannalta. Sosiaality\u00f6 keskittyy – joutuu keskittym\u00e4\u00e4n – yh\u00e4 enemm\u00e4n byrokraattiseen viranomaisty\u00f6h\u00f6n, jonka kohteena ovat tarkkaan zoomatut kategoriset asiakasryhm\u00e4t. Diakoniaty\u00f6ss\u00e4 on kyetty edelleen s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n mahdollisuus ihmisten kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen ja rinnalla kulkemiseen ja tukemiseen esimerkiksi sosiaalitoimistossa asioidessa. Aiheellinen pelko toki on, ett\u00e4 diakoniaty\u00f6kin kadottaisi kokonaisvaltaisen ty\u00f6otteensa, jos siit\u00e4 tulisi tuottaja kunnan organisaatioon.<\/p>\n
Toinen n\u00e4k\u00f6kulmani liittyy alueellisuuteen ja paikallisuuteen. Viikko sitten kaupunki julkisti ns. kouluverkkoselvityksen, jossa esitet\u00e4\u00e4n pienten lasten l\u00e4hikoulujen lakkauttamista monin paikoin, niin ett\u00e4 vain 1-2 luokkalaisille mahdollistettaisiin koulunk\u00e4ynti kotinurkilla. Lukiot keskitett\u00e4isiin keskikaupungille. Kouluverkon lis\u00e4ksi my\u00f6s muuta palveluverkkoa ollaan kehitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 siihen suuntaan, ett\u00e4 palvelut alueilla v\u00e4henev\u00e4t ja ne keskitet\u00e4\u00e4n yhteen ja samaan paikkaan l\u00e4helle keskusta-aluetta. Osaa alueellisista sosiaalitoimistoista uhkaa alasajo, toimeentulotuki aiotaan keskitt\u00e4\u00e4 yhteen toimistoon. T\u00e4m\u00e4 on suuri takapakki 1980-luvun alkupuolelle, jolloin suurena innovaationa perustettiin alueelliset sosiaali- ja terveysasemat eri kaupunginosiin. Alueellisten palvelujen purkamisessa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n usein perusteluna tilakustannusten leikkaamista. Aiottu muutos kohdistuu pahiten huono-osaisiin ja huonojalkaisiin. Lautakunta ja valtuusto on linjannut kuitenkin niin, ettei n\u00e4in toimittaisi.<\/p>\n
Huolestuttavaa on, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sama managerialistinen oppi on pesiytynyt my\u00f6s seurakuntiin suurempien yksikk\u00f6kokojen ja taloudellisen tehokkuuden tavoitteluna. P\u00e4\u00e4dyttiinp\u00e4 seurakuntien rakennemallity\u00f6ss\u00e4 mihin ratkaisuun tahansa, haasteena on varmistaa l\u00e4hipalvelut ja l\u00e4sn\u00e4olo paikallistasolla. Esit\u00e4nkin aivan toisenlaisen toiminnan tehostamismallin: seurakunnat ja kaupunki voisivat k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 yhteisi\u00e4 tiloja. Esimerkiksi sosiaality\u00f6ntekij\u00e4n vastaanotto voisi olla seurakuntakodilla tai diakoniaty\u00f6ntekij\u00e4n vastaanotto sosiaaliasemalla. N\u00e4in tilojen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 voitaisiin v\u00e4hent\u00e4\u00e4, mutta palvelut s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 alueilla.<\/p>\n
Vaikka seurakunta ja kunta ovat molemmat palveluja tuottavia julkisyhteis\u00f6j\u00e4, eroaa seurakunta kunnasta siit\u00e4, ett\u00e4 se on my\u00f6s seurayhteis\u00f6. Yhdess\u00e4olo ja yhteis\u00f6llisyys ovat voimavaroja, jota viranomaisty\u00f6 ja byrokratia eiv\u00e4t synnyt\u00e4. Se kasvaa vain l\u00e4hell\u00e4 olemisesta ja verkostoissa. Seurakunnan merkityst\u00e4 yhteis\u00f6llisyyden tuottajana ei voida aliarvioida. Ihmisten yksin\u00e4isyys on t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n suurimpia haasteita. Seurakunta rakentaa t\u00e4t\u00e4 yhteis\u00f6llisyytt\u00e4 toimituksissaan, kerhoissaan ja my\u00f6s monipuolisessa vapaaehtoisty\u00f6ss\u00e4, josta erinomaisia esimerkkej\u00e4 ovat Mummon Kammari ja Suurella syd\u00e4mell\u00e4.<\/p>\n
Viikko sitten minulla oli tilaisuus kuulla Helsingin kaupungin pitk\u00e4aikaisen sosiaalijohtaja Aulikki Kananojan luento Kunnallisesta sosiaalipolitiikasta. H\u00e4n n\u00e4kee, ett\u00e4 yhteis\u00f6llisyyden rakentaminen on yksi keskeinen haaste kunnallisen hyvinvoinnin luomisessa. H\u00e4n per\u00e4\u00e4n kuuluttaa ”paikallisiin tarpeisiin nopeasti reagoivaa sosiaalipolitiikkaa ja yhteis\u00f6llisyyden vahvistamista kansalaisyhteiskunnassa esimerkiksi paikallistasolla”.<\/p>\n
Kuinka yhteisty\u00f6 voi siis rakentua Tampereella tulevaisuudessa kaupungin ja seurakunnan v\u00e4lill\u00e4? Setlementtity\u00f6n uranuurtaja, pappi Sigfrid Sirenius on todennut: ”Ihmiset, jotka tuntevat toisensa, luottavat toisiinsa”. T\u00e4ss\u00e4 on yhteisty\u00f6n perusta. Esa Eerolan ja minun yhteisty\u00f6 alkoi 2000-luvun alussa Saksaan, entisen DDR:n alueelle suuntautuneella matkalla, jossa sain olla mukana seurakuntien aluety\u00f6n tiimin kanssa. Tuolla matkalla me kaksi melko erilaista ja eri tavoinkin ajattelevaa ihmist\u00e4 keskustelimme paljon kesken\u00e4mme. Siit\u00e4 asti olen arvostanut toimintaasi, m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoista ja pitk\u00e4j\u00e4nteist\u00e4 tapaasi sitoutua edist\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisten ja yhteis\u00f6jen parasta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Aamukahvimuki k\u00e4dess\u00e4 kiirehdin laittamaan eilisen puheeni t\u00e4nne n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi. Puhuin yhteisty\u00f6n tarpeellisuudesta kaupungin ja seurakuntien v\u00e4lill\u00e4, en yhdist\u00e4misest\u00e4. Enk\u00e4 luonnollisesti voinut luvata rahoitusta, kuten Aamulehti kirjoitti. \u00a0 Yhdess\u00e4 eteenp\u00e4in kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Irene Roivaisen puheenvuoro Esa Eerolan juhlaseminaarissa Arvoisa piispa, hyv\u00e4 rovasti Esa Eerola, kutsuvieraat ja seminaarin osanottajat Minulla on ilo ja kunnia Tampereen kaupungin puolesta tuoda … <\/p>\n