Puhe Kaatuneitten muistop\u00e4iv\u00e4n tilaisuudessa 17.5.2009<\/p>\n
Hyv\u00e4t Kaatuneitten muistop\u00e4iv\u00e4n osanottajat,<\/p>\n
Toukokuun 3. sunnuntaita on vietetty aina vuodesta 1940 l\u00e4htien sankarivainajien muistop\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Aikaisemmin Kaatuneitten muistop\u00e4iv\u00e4\u00e4 kutsuttiinkin t\u00e4ll\u00e4 nimell\u00e4. Muistelun ja muistamisen lis\u00e4ksi t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n teht\u00e4v\u00e4 on alusta alkaen ollut my\u00f6s kansallisen sovun ja yksimielisyyden edist\u00e4minen. Merkitsiv\u00e4th\u00e4n talvi- ja jatkosota eri kansanosien yhteishengen kasvua suomalaisessa yhteiskunnassa, mik\u00e4 on puolestaan ollut edellytys pyrkimyksille yhteisen hyvinvoinnin rakentamiselle.<\/p>\n
Talvisodassa kaatui n. 23 000 suomalaista ja kaikkien kuolleiden kokonaism\u00e4\u00e4r\u00e4 oli n. 25 000. Jatkosodan menetykset olivat 60 000 kaatunutta. On laskettu, ett\u00e4 Suomen kokonaistappiot vuosien 1939-45 sodissa olivat n. 90 000 kuollutta. N\u00e4iden lukujen lis\u00e4ksi tulevat kymmenet tuhannet invalidit, sodassa kadonneet tai vangiksi joutuneet N\u00e4m\u00e4 luvut j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4t ja hiljent\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n
Heti talvisodan puhjettua vuonna 1939 Kalevankankaan hautausmaalle perustettiin kaupungin ja seurakunnan yhteisty\u00f6n tuloksena sankarihaudat. Voitto Silverhuthin ”Kalevankangas” -teoksesta voimme lukea, ett\u00e4 ensimm\u00e4iset sankarivainajat haudattiin t\u00e4nne jouluaatonaattona; sodan ensimm\u00e4iset pommit oli pudotettu kaupunkiin vain kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aikaisemmin. Ensimm\u00e4isen kerran Kaatuneitten muistop\u00e4iv\u00e4\u00e4 vietettiin 19.5.1940, paikalla oli tuolloin 15 000 kaupunkilaista. Tuohon menness\u00e4 t\u00e4nne oli haudattu 177 sankarivainajaa. T\u00e4t\u00e4 muistop\u00e4iv\u00e4\u00e4 vietettiin ylip\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Mannerheimin k\u00e4skyst\u00e4 sek\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyneen sodan ett\u00e4 kaikkien vuonna 1918 vakaumuksensa puolesta henkens\u00e4 uhranneiden vainajien muistolle. Sankarihautaan on haudattu kaiken kaikkiaan 756 vainajaa. Kalevankankaan hautausmaa k\u00e4tkee poveensa ainakin 1105 sankarivainajan muiston. T\u00e4m\u00e4 luku ei kuitenkaan kerro koko totuutta tamperelaisten sankarivainajien m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4, vaan heit\u00e4 on haudattu my\u00f6s muille hautausmaille kaupungissa ja muilla paikkakunnilla. Arkkitehti Viljo Rewellin ja kuvanveist\u00e4j\u00e4 Arvi Tynyksen suunnittelema muistomerkki t\u00e4lle paikalle paljastettiin juhlamenoin v. 1946. Siin\u00e4 on Ilmestyskirjan teksti: ”Katso uudeksi min\u00e4 teen kaikki”.<\/p>\n
Hyv\u00e4t kuulijat, tervehdin teit\u00e4 t\u00e4n\u00e4 Kaatuneitten muistop\u00e4iv\u00e4n\u00e4 P. Mustap\u00e4\u00e4n, alias Martti Haavion runolla ”Ruiskukkia”.<\/p>\n
”Me hentomieliset, soturit karkeat? Ei sitten milloinkaan!Ja kuitenkin, kun hiivimme me l\u00e4pi laihon, riivimmeme kyp\u00e4r\u00e4\u00e4mme kukkia,niin, kukkia, ruiskukkia muistaen kotomaan.Ruiskukan ter\u00e4lehdiss\u00e4 on kotokyl\u00e4n taivasta, niin sinist\u00e4, ja mustaa multaa peltoin, kotoisten.Kun kerran sodan vaivasta me palaamme, niin taivasta me katselemme sinist\u00e4 ja multaa peltojen.Ja kranaatit kun vihelt\u00e4\u00e4 ja keskitys on ankarin,ja pellonoja matkan p\u00e4\u00e4 on veljen, sankarin,h\u00e4n kaatuu keskeen kukkien, niin mustien,niin sinisten,ja keskeen taivaan, mustan maan n\u00e4in p\u00e4\u00e4see nukkumaan”.<\/p>\n
Kun henkil\u00f6kohtaisesti edustan onnellista rauhanajan sukupolvea, jonka omilla vanhemmillakaan ei ole omakohtaisia sotakokemuksia, tuntuma sota-ajan todellisuuteen v\u00e4littyy erilaisten kerrottujen kokemusten kautta.<\/p>\n
Yhden kuvakulman sota-ajan kokemuksiin on viime vuosina tarjonnut etel\u00e4pohjalaisten kotirintamanaisten muistelutekstit, joita minulla on ollut mahdollisuus analysoida opiskelijoideni kanssa. Nyt jo i\u00e4kk\u00e4\u00e4t naiset kuvaavat arjen historiaa tuossa erityisess\u00e4 poliittis-historiallisessa tilanteesta, jossa miehet olivat rintamalla. Erityisen riipaiseva aineistossa on lasten n\u00e4k\u00f6kulma. Viel\u00e4 vuosikymmenten j\u00e4lkeen haastatellut naiset saattoivat palauttaa mieleens\u00e4 j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n hetken, jolloin sota syttyi. Joku, tuolloin viel\u00e4 tytt\u00f6nen, muistelee olleensa silloin kotona tiskaamassa, kun tieto sodan syttymisest\u00e4 saapui, toinen, tuolloin vasta 14-vuotias muistaa puolestaan sodansyttymisp\u00e4iv\u00e4n kyl\u00e4n ty\u00f6v\u00e4entalon pihalle kokoontuneista lotista ja sotaan l\u00e4htevist\u00e4 miehist\u00e4 odottamassa rintamalle l\u00e4ht\u00f6\u00e4. Lasten arkea luonnehti pommitusten pelko, huhut desanttien liikkeell\u00e4olosta ja erityisesti ainainen j\u00e4nnitys siit\u00e4, kuka kaatuu sodassa ensiksi ja onko kaatuneiden joukossa omaisia. Is\u00e4n l\u00e4ht\u00f6 takaisin rintamalle lomilta synnytti lasten mieless\u00e4 ep\u00e4varmuuden: palaako is\u00e4 en\u00e4\u00e4 koskaan. Lapsia ei voinut s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 kaikelta sodan aiheuttamalta tuskalta, koska esimerkiksi monen lapsen is\u00e4 tai veli kuoli rintamalla. Sankarivainajien hautajaiset kuuluivat my\u00f6s lasten todellisuuteen.<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 muistamme niit\u00e4 – P. Mustap\u00e4\u00e4n sanoin – ”sankarivelji\u00e4” jotka eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 koskaan p\u00e4\u00e4sseet n\u00e4kem\u00e4\u00e4n kotokyl\u00e4ns\u00e4 – tai kotokaupunkinsa – taivasta. T\u00e4m\u00e4 muisto velvoittaa meit\u00e4 rakentamaan rauhaa ja hyvinvointia t\u00e4ss\u00e4 kaupungissa, kukin omilla paikoillamme, niin ett\u00e4 voisi toteutua se, mist\u00e4 virsirunoilija Jaakko Haavio kirjoittaa: ”L\u00e4hemm\u00e4s toisiaan, pois veljesvihan alta, tuo kansat kaikkialta. Suo rauha maailmaan. (V.592).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Puhe Kaatuneitten muistop\u00e4iv\u00e4n tilaisuudessa 17.5.2009 Hyv\u00e4t Kaatuneitten muistop\u00e4iv\u00e4n osanottajat, Toukokuun 3. sunnuntaita on vietetty aina vuodesta 1940 l\u00e4htien sankarivainajien muistop\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Aikaisemmin Kaatuneitten muistop\u00e4iv\u00e4\u00e4 kutsuttiinkin t\u00e4ll\u00e4 nimell\u00e4. Muistelun ja muistamisen lis\u00e4ksi t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n teht\u00e4v\u00e4 on alusta alkaen ollut my\u00f6s kansallisen sovun ja yksimielisyyden edist\u00e4minen. Merkitsiv\u00e4th\u00e4n talvi- ja jatkosota eri kansanosien yhteishengen kasvua suomalaisessa yhteiskunnassa, mik\u00e4 on … <\/p>\n