<\/p>\n\n\n\n
Suvivirsi kajahti komeasti Sotkamon lukion ylioppilasjuhlissa toukokuun lopulla. Uudet ylioppilaat saivat valkolakkinsa, me viisikymment\u00e4 vuotta aikaisemmin lakitetut riemuylioppilaat osallistuimme heid\u00e4n iloonsa.<\/p>\n\n\n\n
Monen lukioaikaisen luokkakaverin kanssa emme olleet tavanneet viiteenkymmeneen vuoteen. Vaikka ulkoinen habitus olikin muuttunut niist\u00e4 ajoista, tunnuimme edelleen tutuilta toisillemme. Illanvietossa oli ilo ylimmill\u00e4\u00e4n, kun lauloimme ja juttelimme kesken\u00e4mme. Kolme opettajaamme k\u00e4vi my\u00f6s tervehtim\u00e4ss\u00e4 meit\u00e4, me muistimme hyvin heid\u00e4t, ehk\u00e4 hekin jotkin meist\u00e4!<\/p>\n\n\n\n
Juhlap\u00e4iv\u00e4 palautti mieleen kouluajat ja oman koulupolun. Tulin lukioon mutkan kautta tenttim\u00e4ll\u00e4 ensin keskikoulun peruskoulun kokeiluluokalla. Tapasin juhlissa kaksi muutakin t\u00e4m\u00e4n reitin kautta tullutta ja muistelimme joka kev\u00e4isi\u00e4 tenttej\u00e4 eri oppiaineissa. Kunnassa oli tuolloin yksityinen oppikoulu ja sen kunnallistamista vastustettiin aluksi, mutta taloudelliset realiteetit johtivat lopulta my\u00f6s lukion kunnallistumiseen.<\/p>\n\n\n\n
Muistan halunneeni pyrki\u00e4 oppikouluun, mutta kun koulukuljetuksia ei ollut, eiv\u00e4t vanhemmat halunneet l\u00e4hett\u00e4\u00e4 kymmenvuotiasta asumaan \u201dkortteeriin\u201d kirkonkyl\u00e4lle. Sittemmin koulukuljetukset tai paikka asuntolassa mahdollistivat pitk\u00e4matkalaisillekin koulunk\u00e4ynnin ilman \u201dkortteeria\u201d sukulaisten tai tuttavien luona. Odotin itse viel\u00e4 vuoden lukion kunnallistumista, jotta p\u00e4\u00e4sin jatkamaan opintoja tentityn keskikoulun j\u00e4lkeen. Varsinainen opintie tai kinttupolku!<\/p>\n\n\n\n
Joidenkin kohdalla oli jo lakkiaiskev\u00e4\u00e4n\u00e4 selv\u00e4\u00e4, mihin he suuntaavat opiskelemaan. Itselleni uratoiveet olivat ep\u00e4selvemm\u00e4t, joten l\u00e4hdin ensin kavereiden per\u00e4ss\u00e4 opiskelemaan Ouluun Diakoniaopistoon ja sielt\u00e4 lopulta Tampereen yliopistoon yhteiskuntatieteit\u00e4; ensin maisteriksi, sitten lisensiaatiksi ja lopulta tohtoriksi.<\/p>\n\n\n\n
Oli kiinnostavaa kuulla esittelyss\u00e4 erilaisia el\u00e4m\u00e4ntarinoita. Suurin osa oli suorittanut akateemisen tai ammatillisen tutkinnon. Osa porukasta oli hajaantunut ymp\u00e4ri maata, osa oli j\u00e4\u00e4nyt kotiseudulle esimerkiksi opetus- ja hoitoalalle. Mutta kes\u00e4 toi edelleen monet meist\u00e4 kotipaikkoihimme. <\/p>\n\n\n\n
Olimme vaikuttuneita uudesta lukiorakennuksesta, jota rehtori esitteli meille sanoin, kuvin ja kierroksella upeissa tiloissa. Nyky\u00e4\u00e4n lukioon hakeudutaan opiskelemaan ymp\u00e4ri maata, pitk\u00e4lti Vuokatin urheilulukion ansiosta.<\/p>\n\n\n\n
Me riemuylioppilaat p\u00e4\u00e4simme aikoinaan hyviin t\u00f6ihin, mitk\u00e4 mahtavat olla nykynuorten uratoiveet Sotkamossa, mietin. Yhteiskunta on muuttunut, moni nuorista pohtii, kannattaako lukio k\u00e4yd\u00e4. Viidess\u00e4kymmeness\u00e4 vuodessa lukioon hakeutuminen on tullut ehk\u00e4 helpommaksi, mutta uusimpien tutkimusten mukaan sosiaalisella taustalla on edelleen vaikutusta nuorten koulutusvalintoihin. Maan hallituksen toimet eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 tue vaatimattomammista olosuhteista tulevien nuorten koulutuspolkua. \u00a0Vaihtoehtoina ovat toki ammatilliset opinnot, joiden kautta voi nyky\u00e4\u00e4n edet\u00e4 halutessaan my\u00f6s korkeakouluun. T\u00e4m\u00e4 riemuylioppilas kiitt\u00e4\u00e4 kotilukiotaan ja hyvinvointiyhteiskuntaa siit\u00e4, ett\u00e4 sai k\u00e4yd\u00e4 kouluja niin pitk\u00e4lle kuin halusi. Joskus minusta on tuntunut, ett\u00e4 olen t\u00e4t\u00e4 kiitollisuuden velkaa maksanut ty\u00f6ss\u00e4ni ja luottamustoimissani koko el\u00e4m\u00e4ni ajan. Gaudeamus igitur!<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Suvivirsi kajahti komeasti Sotkamon lukion ylioppilasjuhlissa toukokuun lopulla. Uudet ylioppilaat saivat valkolakkinsa, me viisikymment\u00e4 vuotta aikaisemmin lakitetut riemuylioppilaat osallistuimme heid\u00e4n iloonsa. Monen lukioaikaisen luokkakaverin kanssa emme olleet tavanneet viiteenkymmeneen vuoteen. Vaikka ulkoinen habitus olikin muuttunut niist\u00e4 ajoista, tunnuimme edelleen tutuilta toisillemme. Illanvietossa oli ilo ylimmill\u00e4\u00e4n, kun lauloimme ja juttelimme kesken\u00e4mme. Kolme opettajaamme k\u00e4vi my\u00f6s tervehtim\u00e4ss\u00e4 … <\/p>\n