Viime kev\u00e4\u00e4n\u00e4 n\u00e4ihin aikoihin laitoimme omakotitaloamme myyntikuntoon. Koko kev\u00e4t oli tehty pient\u00e4 pintaremonttia, kirjoja kannettu kassitolkulla Pispalan kirjastoon ja lopulta oli jo l\u00e4hdetty katselemaan uutta kotia kaupungin keskustasta. Ajattelimme, ett\u00e4 pihan hedelm\u00e4puiden kukkiessa olisi hyv\u00e4 aika aloittaa markkinointi. Korona jyll\u00e4si kyll\u00e4 taustalla, mutta se saataisiin kyll\u00e4 aisoihin, uskoimme. Aikuiset lapsemme toppuuttelivat ja kyseliv\u00e4t, miss\u00e4 heid\u00e4n lastensa mummola olisi sitten tulevaisuudessa? Hui hai, tottakai siell\u00e4, miss\u00e4 mummo ja vaarikin. Mutta sitten koitti aamu, jolloin ”mie romahin” ja aloin itke\u00e4 hillitt\u00f6m\u00e4sti: onko meid\u00e4n pakko myyd\u00e4 t\u00e4m\u00e4 talo? Puoliso j\u00e4rkyttyi n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti niin harvinaisesta tunnereaktiostani, ett\u00e4 lupasi heti k\u00e4ttelyss\u00e4, ettei asiasta tarvitse puhua ainakaan vuoteen.<\/p>\n\n\n\n
Ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 me asumme edelleen v\u00e4h\u00e4n yli 20-vuotiaassa puutalossa Kaukaj\u00e4rvell\u00e4. N\u00e4ihin seiniin olemme sijoittaneet rahamme, viimeinen asuantolainan er\u00e4kin maksettiin v\u00e4h\u00e4n ennen el\u00e4kkeelle j\u00e4\u00e4mist\u00e4. Meit\u00e4 huoletti, kuinka el\u00e4kkeemme riitt\u00e4isiv\u00e4t asumiskuluihin, ainakin s\u00e4hk\u00f6lasku oli luvattoman korkea talvisaikaan. Mutta sitten teimme taas rohkean ratkaisun ja teimme viel\u00e4 yhden investoinnin velkarahalla ja siirryimme maal\u00e4mp\u00f6\u00f6n; nyt eiv\u00e4t s\u00e4hk\u00f6laskut en\u00e4\u00e4 pelota.<\/p>\n\n\n\n
My\u00f6nn\u00e4n, ett\u00e4 ekologinen omatunto on kolkuttanut jo vuosien aijan, sill\u00e4 hiilijalanj\u00e4lki on ollut suuri juuri omakotitalossa asumisen vuoksi. Kun hetki sitten laskin hiilijalanj\u00e4lke\u00e4ni ymp\u00e4risto.fi-sivustolla, asuminen selitt\u00e4\u00e4 edelleen suuren osan jalanj\u00e4ljen suuruudesta, mutta se on huomattavasti suomalaisten keskiarvoa pienempi, mihin olen kovin tyytyv\u00e4inen.<\/p>\n\n\n\n
Hiilijalanj\u00e4ljen mittaaminen on tarpeellista toteuttaa s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisin v\u00e4liajoin, mutta samalla on hyv\u00e4 muistaa eri el\u00e4m\u00e4n- ja asumismuotojen mahdollistaminen suomlaisessa yhteiskunnassa. Ekologisuuden ohella on vaalittava my\u00f6s sosiaalista el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja yhteis\u00f6llisyytt\u00e4. Kun kes\u00e4 koittaa, suuntaamme taas lapsuuskoteihimme, nekin vaativat hyv\u00e4\u00e4 huolenpitoa ja kunnostusta, vanhempiemme j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4 perint\u00f6osaa on tietenkin vaalittava. <\/p>\n\n\n\n
Vuosi on kulunut, eik\u00e4 me taideta raaskia luopua t\u00e4st\u00e4 kodistamme viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4\u00e4n aikaan, kun jalka viel\u00e4 nousee ketter\u00e4sti portaissa ja kun pihan hedelm\u00e4puut ovat taas aloittamassa kukintaansa!<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Viime kev\u00e4\u00e4n\u00e4 n\u00e4ihin aikoihin laitoimme omakotitaloamme myyntikuntoon. Koko kev\u00e4t oli tehty pient\u00e4 pintaremonttia, kirjoja kannettu kassitolkulla Pispalan kirjastoon ja lopulta oli jo l\u00e4hdetty katselemaan uutta kotia kaupungin keskustasta. Ajattelimme, ett\u00e4 pihan hedelm\u00e4puiden kukkiessa olisi hyv\u00e4 aika aloittaa markkinointi. Korona jyll\u00e4si kyll\u00e4 taustalla, mutta se saataisiin kyll\u00e4 aisoihin, uskoimme. Aikuiset lapsemme toppuuttelivat ja kyseliv\u00e4t, miss\u00e4 heid\u00e4n … <\/p>\n