Kun is\u00e4 kuoli kuusi vuotta sitten, muistan itkeneeni, etten ehtinyt hyv\u00e4stell\u00e4 h\u00e4nt\u00e4. \u00c4idin ehdin, h\u00e4nen kuolemastaan on nyt puolitoista kuukautta. Saattohoitovaihe kesti vain pari viikkoa, mutta ne p\u00e4iv\u00e4t olivat t\u00e4rkeit\u00e4 j\u00e4\u00e4hyv\u00e4isten kannalta. Etuk\u00e4teen oli huolettanut, ehdink\u00f6 ajoissa paikalle – loppuvaiheessa jo rukoilin, ett\u00e4 sairas ja v\u00e4synyt ihminen p\u00e4\u00e4sisi pian l\u00e4htem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Kuolevan vierell\u00e4 oleminen ei ole helppo teht\u00e4v\u00e4. On tuskallista seurata hidasta hiipumista, kun tuntuu, ettei voi tehd\u00e4 paljonkaan l\u00e4htev\u00e4n hyv\u00e4ksi, olla vain. Kun sy\u00f6minen ja juominen lakkaavat ja valveilla olon hetket k\u00e4yv\u00e4t yh\u00e4 lyhyemmiksi, sit\u00e4 kyselee, mit\u00e4 tahdot minun tekev\u00e4n? Ja kun vastausta ei kuulu, on tulkittava.\u00a0<\/span><\/p>\n Erityisen vaikeaksi koin l\u00e4hestyv\u00e4st\u00e4 kuolemasta puhumisen. Soitto kirkkoherranvirastoon ratkaisi asian: pappi tuli k\u00e4ym\u00e4\u00e4n, ja hyv\u00e4 pappi tulikin.<\/p>\n \u201dHerra, nyt sin\u00e4 lasket palvelijasi rauhaan menem\u00e4\u00e4n, sanasi mukaan\u201d. – Aamen, siin\u00e4 olivat sanat!<\/p>\n \u201dSattuuko sinuun, otatko l\u00e4\u00e4kett\u00e4?\u201d Omahoitajan l\u00e4hell\u00e4 olo ja kivunlievitys olivat olennainen osa saattohoitoa. Me omaiset koetimme tarjota makuel\u00e4myksi\u00e4, lehtien lukemista ja hiljaista musiikkia lyhyin\u00e4 valveillaoloa hetkin\u00e4.<\/p>\n Kun l\u00e4mp\u00f6 sitten v\u00e4hitellen pakenee rakkaan ihmisen j\u00e4senist\u00e4 ja tied\u00e4t, ett\u00e4 aika alkaa olla lopussa, h\u00e4n avaa viel\u00e4 silm\u00e4ns\u00e4 ja sanoo jotakin – kiitos? Vasta silloin l\u00f6yd\u00e4n omat sanani, kyynelsilmin vakuutan: l\u00e4hde vain, sinua ollaan vastassa. Sitten siunaan h\u00e4net. H\u00e4n henk\u00e4isee pari kertaa ja on poissa.<\/p>\n Kajaanin Arvolakodissa on kaunis tapa pukea kuollut juhlavaatteisiinsa. Siin\u00e4 \u00e4iti lep\u00e4si vuoteellaan seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kauniisti laitettuna ja elottomana, kun joimme viel\u00e4 omahoitajan keitt\u00e4m\u00e4t l\u00e4ht\u00f6kahvit \u00e4idin sisarusten kanssa h\u00e4nen vierell\u00e4\u00e4n ja lauloimme hoitokodin henkil\u00f6kunnan kanssa pyhiinvaeltajien laulun \u201dMaa on niin kaunis\u201d.<\/p>\n Luopumista oli tehty pitkin matkaa, mutta saattohoito, hautajaisj\u00e4rjestelyt ja rituaalit auttoivat suruty\u00f6ss\u00e4. Kotiseudulla el\u00e4\u00e4 viel\u00e4 perinne, jossa ruumisauto ajaa kappelille kodin kautta, t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa hoitokodin. Enoni l\u00e4hti viel\u00e4 saattelemaan kappelille.\u00a0<\/span><\/p>\n Ennen hautajaisia kirkon tapulissa soitettiin sanomakelloja, laskimme heleiden ly\u00f6nneist\u00e4 \u00e4idin i\u00e4n.<\/p>\n Hautaan siunaamisen hoiti pappi, joka osasi herk\u00e4sti sanoittaa \u00e4idin el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja eli l\u00e4mpim\u00e4sti mukana surussamme. \u201dAnna h\u00e4nelle ikuinen valo.\u201d Kainuussa kun ollaan, hautajaisiin tulevat paitsi sukulaiset, my\u00f6s entiset naapurit ja kyl\u00e4l\u00e4iset. \u201dH\u00e4n on jo perill\u00e4, me viel\u00e4 matkalla\u201d, lohdutimme\u00a0 <\/span>toisiamme muistotilaisuudessa.\u00a0<\/span><\/p>\n Kiitos ja n\u00e4kemiin \u00e4iti!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kun is\u00e4 kuoli kuusi vuotta sitten, muistan itkeneeni, etten ehtinyt hyv\u00e4stell\u00e4 h\u00e4nt\u00e4. \u00c4idin ehdin, h\u00e4nen kuolemastaan on nyt puolitoista kuukautta. Saattohoitovaihe kesti vain pari viikkoa, mutta ne p\u00e4iv\u00e4t olivat t\u00e4rkeit\u00e4 j\u00e4\u00e4hyv\u00e4isten kannalta. Etuk\u00e4teen oli huolettanut, ehdink\u00f6 ajoissa paikalle – loppuvaiheessa jo rukoilin, ett\u00e4 sairas ja v\u00e4synyt ihminen p\u00e4\u00e4sisi pian l\u00e4htem\u00e4\u00e4n. Kuolevan vierell\u00e4 oleminen ei ole … <\/p>\n