Pyrkimys rajata subjektiivista p\u00e4iv\u00e4hoito-oikeutta ei ole uusi juttu, muistan sen olleen agendalla jo 1990-luvulla, kun tulin mukaan tamperelaiseen kuntapolitiikkaan, silloinkin ty\u00f6tt\u00f6mien perheiden lasten p\u00e4iv\u00e4hoito-oikeutta pyrittiin rajaamaan. Silloinkin piti muistuttaa siit\u00e4, ett\u00e4 oikeus p\u00e4iv\u00e4hoitoon on lapsen oikeus, vaikka p\u00e4iv\u00e4hoito-oikeus edist\u00e4\u00e4 my\u00f6s vanhempien ty\u00f6nhakumahdolkisuuksia. Nykyisen Suomen hallituksen mielenkiinnon kohteena ei taida kuitenkaan olla naisten ty\u00f6llistyminen, vaan paluu hellan \u00e4\u00e4reen.<\/p>\n
Kun vuosi sitten\u00a0 otimme t\u00e4ss\u00e4 salissa kantaa t\u00e4h\u00e4n asiaan, kuvittelin, ettei siihen t\u00e4ll\u00e4 valtuustokaudella tarvitse palata uudelleen. Mist\u00e4 t\u00e4m\u00e4 halu rajoittaa subjektiivista p\u00e4iv\u00e4hoito-oikeutta? Siit\u00e4k\u00f6, ettei nollamaksuluokkaan kuuluvat perheet k\u00e4ytt\u00e4isi t\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4hoito oikeutta kuin rajoitetusti? Siksik\u00f6, etteiv\u00e4t maahanmuuttajaperheet rasittaisi p\u00e4iv\u00e4hoitoa? T\u00e4m\u00e4k\u00f6 on PerSujen esityksen takana? Esim. maahanmuuttajalasten kohdalla Suomen kielen oppiminen ja integroituminen yhteiskuntaan olisi ensi arvoinen asia.<\/p>\n
Subjektiivista p\u00e4iv\u00e4hoito-oikeutta voisi verrata peruskoulu-uudistukseen 1970-luvulla, joka takasi kaikille yht\u00e4l\u00e4iset oikeudet koulutielle varallisuudesta tai sosiaalisesta taustasta riippumatta. Valtuutettu Rostila (PS) tuntui sill\u00e4 kannalla, ettei sill\u00e4 niin v\u00e4li\u00e4, jos osalla lapsista pn vain puolikas oikeus varhaiskasvatukseen, mit\u00e4 sanoisimme, jos koulussakin otetaan t\u00e4llainen puolikasajattelu k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n?<\/p>\n
Oma ajatteluni l\u00e4htee siit\u00e4, ett\u00e4 perheet osaavat kyll\u00e4 itse arvioida p\u00e4iv\u00e4hoidon tarpeensa. Ja tapauksissa, joissa he eiv\u00e4t sit\u00e4 kykene tekem\u00e4\u00e4n, on lapsen etu olla p\u00e4iv\u00e4hoidossa, hyv\u00e4ss\u00e4 hoivassa.<\/p>\n
N\u00e4ill\u00e4 n\u00e4kymin t\u00e4m\u00e4 on viimeinen TA-kokoukseni. Pragmaattisesti ajatellen p\u00e4iv\u00e4hoidon rajaus voi kuulostaa j\u00e4rkev\u00e4lt\u00e4, mutta kysymyksess\u00e4 on iso periaatteellinen linjanmuutos universalismista tarveharkintaiseen residualismiin. T\u00e4m\u00e4 ratkaisu ei ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sukupuoli-ja sukupolvisokea, vaan se kohdistuu nimenomaan naisiin ja lapsiin.<\/p>\n
Vetoan kaikkiin valtuutettuihin, erityisesti naisiin t\u00e4ss\u00e4 salissa, ettei kukaan meist\u00e4 olisi t\u00e4t\u00e4 oikeutta rajaamassa. Kuntalaisia\u00a0 pyyd\u00e4n painamaan tarkasti mieleens\u00e4 \u00e4\u00e4nestystuloksen t\u00e4ss\u00e4 asiassa, sill\u00e4 \u00e4\u00e4nestysh\u00e4n t\u00e4st\u00e4 on tulossa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Pyrkimys rajata subjektiivista p\u00e4iv\u00e4hoito-oikeutta ei ole uusi juttu, muistan sen olleen agendalla jo 1990-luvulla, kun tulin mukaan tamperelaiseen kuntapolitiikkaan, silloinkin ty\u00f6tt\u00f6mien perheiden lasten p\u00e4iv\u00e4hoito-oikeutta pyrittiin rajaamaan. Silloinkin piti muistuttaa siit\u00e4, ett\u00e4 oikeus p\u00e4iv\u00e4hoitoon on lapsen oikeus, vaikka p\u00e4iv\u00e4hoito-oikeus edist\u00e4\u00e4 my\u00f6s vanhempien ty\u00f6nhakumahdolkisuuksia. Nykyisen Suomen hallituksen mielenkiinnon kohteena ei taida kuitenkaan olla naisten ty\u00f6llistyminen, vaan paluu … <\/p>\n