Irene Roivainen

Viime viikolla Aamulehti uutisoi pariinkin otteeseen sosiaaliasemien uudelleen järjestelyjä. Uutisointi käynnisti myös keskustelun työntekijöiden oikeudesta lausua mielipiteensä. Kaupungilla ei ole oikeutta rajoittaa työntekijöidensä mielipiteen ilmaisua, se on selvä, mutta aseveliakselin ajoilta oleva toimintakulttuuri on aivan jotakin muuta. Olen jo aikaisemmin blogissani kirjoittanut sosiaaliasemien alasajosta. Nyt olen entistä huolestuneempi sosiaalityön asemasta Tampereen kaupungissa. Sosiaalityön asemaa on vahvistettava kaupunkiorganisaatiossa ja sitä on kehitettävä nykyistä kunnianhimoisemmin yhteistyössä yliopiston kanssa. Mallia voisi ottaa vaikka Helsingin kaupungin Soccasta.

Taavi Lintunen perää lauantain Aamulehdessä pormestaria ja valtuuston puheenjohtajaa vastuuta Vuokratalosäätiön häätöpolitiikasta. Taavi on toki oikeassa vastuustamme yleisvalvonnan suhteen, mutta VTS:n hallituksessa istuu päteviä luottamushenkilöitä ja asukasedustajia, jotka hoitavat hyvin tonttiaan. Tunnen lähes kaikki heistä taannoisilta jäsenvuosiltani. Tietooni on tullut yksi kohtuuttomalta vaikuttanut häätötapaus viime syksynä, jolloin olin asiasta yhteydessä VTS:n pj. Anneli Kivistöön, joka tarttui ripeästi asiaan.

Tämä on ollut varsin juhlapitoinen viikonvaihde. Perjantaina juhlimme Setlementtiliiton pääsihteeri Pentti Lemmetyisen 50-vuotissyntymäpäiviä Kalliolassa Helsingissä, ja lauantaina oli perinteinen yliopiston laskiaisgaala 60-luvun tyyliin. Tänään oli aika vaihtaa serkkuni Marja-Liisan ompelema vihreä juhlamekko mustaan kuosiin, sillä minut oli kutsuttu puhumaan körttiseuroihin Kaukajärvelle. Setlementtiliiton ohella Herättäjäyhdistys on yhteisö, jossa koen olevani kotona ja ystävien parissa kaikkine puutteineni. Lämpimät kädenpuristukset, halaukset ja lupaukset rukoilla voimia tehtäviini saattelivat minut kotimatkalle. Hieno päätös ystävänpäivälle ja alku paaston ajalle ja Pääsiäisen odotukselle.