Henkilöhistoriaa

Synnyin vuonna 1955 sotkamolaisen pienviljelijäperheen esikoiseksi. Lapsuudenkotini sijaitsee Savon ja Kainuun rajalla pienessä Laakajärven kylässä, jossa väki vanhenee ja nuoret muuttavat suurempiin asutuskeskuksiin. Koulunkäynti syrjäkylän perukoilta ei ollut yksinkertaista. Halusin kovasti oppikouluun, mutta vanhempani eivät halunneet laittaa kymmenvuotiasta lasta ”kortteeriin” kirkonkylälle. Toiveeni täyttyi kuitenkin myöhemmin, kun Sotkamoon perustettiin peruskoulukokeilu, johon pääsin mukaan. Suoritin tuon kokeilun puitteissa tenttimällä ns. keskikoulun oppimäärän. Tämän jälkeen odottelin vuoden yksityisen lukion kunnallistumista ja kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1976, jolloin olin jo 20-vuotias. Peruskoulu-uudistus avasi omalla kohdallani mahdollisuuden ”parempaan elämään”.

Opiskelin v. 1976-1980 Oulun Diakoniaopistossa, josta valmistuin sairaanhoitajaksi v. 1979 ja diakonissaksi v. 1980. Haaveilin lähdöstä kehitysyhteistyöhön Latinalaiseen Amerikkaan ja opiskelin jopa espanjan alkeet. Mutta tutustuttuani Pauliin muutin Tampereelle opiskelemaan, sillä pääsin yliopistoon opiskelemaan sosiaalityötä vuonna 1980.

Menimme naimisiin vuonna 1980 ja esikoisemme Tuukka syntyi seuraavana vuonna. 1980-luvun alkupuolen keskityin maisterinopintoihini ja kävin keikkatöissä TAYS:ssa synnyttäneiden osastolla. Osallistuimme molemmat myös maailmanparantamiseen: minä puuhaisin opiskelukavereideni kanssa Vaihtoehtoisen sosiaalipolitiikan yhdistystä, Vespaa. Valmistuttuani vuonna 1987 yhteiskuntatieteiden maisteriksi sain töitä TAYS:sta pitkäaikaissairaiden lasten kuntoutusohjaajana. Yksi puhelu muutti kuitenkin työurani: lähdin tutkijaksi ja jatko-opiskelijaksi professori Briitta Koskiahon johtamaan Suomen Akatemian tutkimushankkeeseen.

Valmistelin hankkeessa lisensiaatin työtäni, kun perheeseemme syntyi vuonna 1989 toinen lapsi, Vilja. Yhteiskuntatieteiden lisensiaatin tutkinto vuonna 1992 ei kuitenkaan varmistanut pysyvää työpaikkaa yliopistolla, joten aloittelin apurahojen turvin väitöskirjatyötäni. Vuonna 1992 päätin myös lähteä ensimmäistä kertaa ehdokkaaksi kunnallisvaaleissa vihreiden listalle sitoutumattomana. Yllätyin, kun sain yli 200 ääntä. Siitä alkoi luottamushenkilöurani Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnassa.

Kuopuksemme Tuomaksen synnyttyä vuonna 1994 perheemme poliittinen toiminta keskittyi yhä enemmän paikallistasolle, kun Pauli jätti varapuheenjohtajan tehtävät Vihreässä Liitossa. Vuoden 1996 kunnallisvaaleissa sain yli 300 ääntä ja jäin vain muutaman äänen päähän valtuustopaikasta. Nousin kaupunginvaltuuston varsinaiseksi jäseneksi 1990-luvun lopulla ensin varavaltuutetun paikalta ja vuoden 2000 vaaleissa vaalien kautta n. 900 äänellä. Muillakin kentillä 1990-luvun loppupuoli oli aktiivisen toiminnan kautta: Pauli rakensi omakotitaloa ja minä väittelin tohtoriksi lähiöaiheisella tutkimuksella. Akateeminen pätkätyöläisyys katkesi lopultakin, kun sain vuonna 2002 yliopistolta sosiaalityön yliassistentin 5-vuotisen viran. Toinen viisivuotiskausi käynnistyi elokuussa 2006. Vihdoin minut vakinaistettiin monen muun yliassistentin tavoin yliopiston lehtorin tehtävään vuoden 2012 elokuussa. Hoidin vuosina 2006-07 sosiaalityön professuuria ja toimin pariinkin otteeseen Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitoksen johtajana. Vuoden 2009 alusta olen toiminut osa-aikaisena sosiaalityön erikoistumiskoulutuksesta vastaavana professorina.

Lasten ollessa pieniä toimin aktiivisesti Iso-Heikkilän ”Montessoripäiväkodin” vanhempainneuvostossa. Karosen koulun aikaansaaminen oli alueen asukkaiden yhteinen ponnistus, jossa itsekin sain olla mukana. Toimin vuosia myös Kaukajärven yhteisötyö ry:ssä, jota olin myös perustamassa vuonna 2000. Sen toteutti sosiaalista työtä eri ikäisten ihmisten parissa.