Huomaan muuttuneeni instituutioksi, kun kuluneen viikon maanantaina julkistettiin Tampereen Raatihuoneella muotokuvani valtuuston puheenjohtajana.
Valtuuston nykyisen puheenjohtajan Sanna Marinin puhetta kuuntelin posket punoittaen:
”Tunnemme Irene Roivaisen määrätietoisena ja periksi antamattomana naisena ja kuntavaikuttajana. Tästä kertoo myös se, että hän on ollut ensimmäinen vihreä valtuutettu kaupungin ykköspaikalla. Mielestäni nämä luonteenpiirteet näkyvät hyvin myös muotokuvassa. Toinen asia mikä muotokuvasta mielestäni välittyy on Irenen syvä kunnioitus valtuustotyötä ja valtuuston puheenjohtajan asemaa kohtaan. Valtuustolle hän on ollut tiukka, mutta samaan aikaan tasapuolinen puheenjohtaja.”
Taiteilija Riikka Lenkkeri sanoi ottaneensa innostuneesti vastaan ehdotukseni, että maalauksen taustaksi tulisi valtuustosalin sivuseinällä oleva Birger Kaipiaisen teos Orvokkimeri:
”Sinipunaiset kukkien terälehdet ja kylmät siniset valoheijastukset yhdistettyinä Irenen vaalean kuulaaseen ihonväriin tuntui heti luontevalta ja toisaalta mielenkiintoisen dramaattiselta yhdistelmältä. Muotokuvamaalari pohtii mallinsa näköisyyttä, elekieltä, jotakin tyypillistä olemuksessa ja niitä tapoja miten esittää kaikki maalauksen keinoin. Lopullinen kerros kätkee alleen useita yrityksiä, erehdyksiä ja muutoksia. Tässäkin maalauksessa on ollut kahdet erilaiset silmälasinkehykset, vasemmassa yläreunassa Tampereen vaakuna, vihreä kaulakoru ja musta v-kaula-aukkoinen juhlapuku. Orvokkimeri löysi viimeisen versionsa maalausta halkovana kukkanauhana, jossa paksulla värillä vedetyt siveltimenvedot pyrkivät nostamaan syvää, tummaa sinistä väriä esille.”
Kiitospuheessani totesin, että Orvokkimeren sini ja musta puku merkitsevät minulle syvyyttä ja arvokkuutta. Ne symboloivat myös yksinkertaisen ja talonpoikaisen körttihuivin väreinä arvoja, jotka muistuttavat vallan ja muun mammonan katoavaisuudesta. Tiedän, että vastuullinen paikka valtuustonpuheenjohtajana oli lahjaa ja lainaa ja olen siitä iloinen ja kiitollinen koko kaupunginvaltuustolle, ja erityisesti omalle valtuustoryhmälleni. Musta vaate sai myös surupuvun merkityksen, kun isäni kuoli sinä päivänä, jona muotokuva alun perin oli tarkoitus paljastaa.