Puhe tunnelivaltuustossa 16.9.2013

Ars longa, vita brevis,  (taide (taito) pitkä, elämä lyhyt), sanoo latinalainen viisaus. Tamperelainen versio tuosta lauseesta voisi olla: ”tunneli pitkä, muisti lyhyt”.

Kun aloitin Tampereen kaupunginvaltuustossa 1990-luvun loppupuolella, kävimme aktiivista keskustelua eri Rantaväylän vaihtoehdoista. Vuonna 1999 Ranta-Tampellan kaavoitusryhmä totesi tunnelin parhaimmaksi vaihtoehdoksi neljästä eri vaihtoehdosta. Vihreät sitoutuivat tuolloin pitkän tunnelin vaihtoehtoon, kuten varmasti kollegani Satu Hassi hyvin muistaa. Hyvä on kuitenkin muistaa, että 1980-luvulla vihreät vastustivat Paasikiven-Kekkosen tiehanketta, koska se halkaisi Petsamon. Vihreät esittivät tuossa vaiheessa kansiratkaisua. Jos tietä ei olisi tuolloin rakennetta, meillä ei olisi tänään koko tunnelikysymystä. Mutta tänään meillä on mahdollisuus osin korjata tuolloin tehty ympäristökatastrofi.

Uudet päättäjäsukupolvet ovat astuneet kehiin ja ymmärrän hyvin, jos tämä pitkä linja unohtuu välillä valtuustoryhmissä. Asia on ollut kuitenkin päätettävänä tässä valtuustossa niin monta kertaa, että näiden päätösten luulisi olevan jokaisen tässä salissa istuvan tiedossa. Tampereen kaupunginvaltuusto hyväksyi mm. keskustan liikenneosayleiskaavan vuonna 2006, jossa tunneli oli mukana. Mutta viimeinen niitti lyötiin vuonna 2008, jolloin valtuusto hyväksyi valtion kanssa tehdyn sopimuksen tunnelista. siinä valtio lupautui maksamaan kolmasosan rakennuskuluista. Tässä vaiheessa lähes koko valtuusto oli hankkeen takana. Takki kääntyi kuitenkin vasemmalla puolella salia tämän jälkeen. Se ei tapahtunut asia, vaan poliittisin ja hyvin populistisin perustein.

Kun tänään täällä päätämme lopullisesti asiasta, olen edelleen samoilla linjoilla kuin 1990-luvulla, koska parempaa vaihtoehtoa kuin pitkä tunneli ei ole esitetty viimeaikaisissakaan selvityksissä. Valtion kanssa tehty sopimus vuonna 2008 sitoo meitä; sopimuksen rikkominen saattaisi kyllä tämän kaupungin päätöksenteon outoon valoon. Tässä suhteessa olen pyrkinyt toimimaan johdonmukaisesti edellisenä valtuuston puheenjohtajana, vaikka monet meistä edellisen kauden valtuutetuista saimmekin maksaa viime vaaleissa korkea hinnan tästä. Siksi arvostan erittäin suuresti ex-valtuuston pj Tainion ja ex-apulaispormestareiden Jokinen ja Ollila päätöstä asettua tunneliratkaisun taakse tänä iltana. He toimivat aikaisemmasta asemavaltuutuksestaan käsin ryhdikkäästi. Valtuutettu Loukaskorpi on vain muuten siviilirohkea nainen. Tätä samaa linjakkuutta olen toivonut myös istuvalta valtuuston puheenjohtajalta ja apulaispormestari Salmelta.

Hyvät toverit vasemmalla. Kenellekään ei liene jäänyt epäselväksi vasemmistosympatiani, mutta tässä asiassa olen surullinen siitä, että lähditte mukaan tunnelipopulismiin Perussuomalaisten ja SKP:n vanavedessä. Arvoisat sosiaalidemokraatit ja vasemmistoliittolaiset, olemme tällä hetkellä samassa koalitiossa. Minusta ei ole reilua, että vetäydytte isoa hanketta koskevasta vastuusta. Mutta me kannamme vastuumme niin hyvin kuin taidamme, mutta jatkoa ajatellen meidän on luotava pelisäännöt isojen, usealla valtuustokaudelle sijoittuvien hankkeiden toteutukselle. Meillä ei ole enää varaa katteettomille vaalilupauksille ja äkkijarrutuksille. Viime viikot ovat toivottavasti osoittaneet sen moraalisen rappiotilan, mihin pölhöpopulismi johtaa: yksittäisiä virka- ja luottamushenkilöitä nostetaan tarkoitushakuisesti tikunnokkaan, kun muut pelimerkit on käytetty.

Yksi vastaus artikkeliin “Puhe tunnelivaltuustossa 16.9.2013”

  1. Tiivis tosiasioihin perustuva yhteenveto Rantaväylän prosessista. Minä myös arvostan Tainion, Jokisen ja Ollilan johdonmukaisuutta ja ryhdikkyyttä, jota tarvitaan – kuten toteat – tällaisissa pitkäkestoisissa ja suurissa hankkeissa. Johannan on ollut asiallisin perustein pitkän tunnelin kannalla ja on uskaltautunut pysyä kannassaan omassa ryhmässään mikä osoittaa rohkeutta ja harkintakykyä.

Kommentit on suljettu.