Kulunut kuukausi on mennyt ahkerassa työnteossa. Tulehduskierre on katkennut, mitä nyt pienempää kremppaa on ollut välillä. Valtuuston uusi kokouspäivä on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi, kokouksetkin ovat olleet lyhyempiä. Mutta saattavat ne pidentyäkin, tulin aivan epätoivoiseksi kun luin tänään kaupunginhallituksen sähköistä esityslistaa: liitemateriaaleineen listassa oli sivuja 1084! ”Ei elämässä selviä hengissä.”
Palasin eilen illalla lähiopetusjaksolta ja kirjoittelin puheen Juice-raitin avajaisiin. Tämänpäiväinen tilaisuus oli aivan mahtava, erityisesti konserttiosuus, kun lavalla kuultiin nuorekkaan Hauli Brosin lisäksi varttuneempia manserokkareita Heikki Saloa, Pate Mustajärveä, Mikko Alataloa…Juice-raittiin voi tutustua lähemmin osoitteessa www. raitit.net/juice
Juice ja Tampere
Arvoisa yleisö, minulla on ilo ja kunnia Tampereen kaupungin puolesta toivottaa teidät tervetulleiksi Juice -ratin avajaisiin.
”Ujo, laiha maalaispoika naurettavissa vaatteissa, ei kai Kapernaumista voi kuulua sen kummempaa.” Näin kuvaa Harri Rinne kirjassaan ”Juice on (Juice off)” (2002) ensivaikutelmaansa Juhani Leskisestä juankoskelaisesta opiskelijasta, jonka Mikko Alatalo hänelle esitteli joskus vuonna 1971.
Kyllä voi. Juankoskelainen ujo ja laiha maalaispoika loi yhdessä Mikko Alatalon, Harri Rinteen ja muiden ystäviensä kanssa alkusävelet ilmiölle nimeltä Manserock.
Juicen kerrotaan ihastuneen Tampereeseen heti ja tunteneen olonsa kotoisaksi kaupungissa, jonka koskimaisema ja tehdasmiljöö olivat kuin muistumia hänen omalta kotiseudultaan Juankoskelta. Juice oli heti kartalla: hän oppi helposti suunnistamaan kaupungissa karttaan vilkaisematta rautatieasemalle, torille ja ravitsemusliikkeisiin. Mutta myös Tampereen mentaalinen maisema ja kulttuuri-ilmasto näyttää sopineen Juice Leskiselle. Ahtaat maalaiskaupunkiympyrät vaihtuivat vanhan teollisuuskaupungin ilmaisulliseen ”roheuteen”, joka antoi tilaa tekemiselle ja uusille tulkinnoille ”Manserockin sanoin”:
”Manserock on poikaa”, Se on kiukun patinoimaa, reteetä ja roimaa, räjähtävää voimaa tää rock’n roll. ”
Juice kotiutui Tampereelle ja pysyi tamperelaisena lopun ikäänsä. Täällä Juice omien sanojensa mukaan oli ensimmäistä kertaa elämässään ”jotakin” (Rinne 2002, 50). Sitten kun Juicesta tuli vielä enemmän: instituutio ”The Juice”, hänellä oli myös toimivat suhteet Tampereen kaupungin johtoon: hän mm. neuvotteli jostakin hankerahoituksesta kaupunginjohtaja Jarmo Rantasen kanssa. Kun Juice Leskinen vuoden 1990 huumeoikeudenkäynnin jälkeen vangittiin, hänet päästi pälkähästä – kukapa muu kuin sisäministeri Rantanen yhteistyössä silloisen apulaiskaupunginjohtaja Kaarina Suonion kanssa.
Kotikaupunki on päässyt mukaan myös Juicen sanoituksiin: Tampere by Night, Tampereen aamu, Manserock ja eri kaupunginosatkin vilahtavat tuotannossa: Lamminpää, Kissanmaa, Pyynikki ja Pispala. ”Mikään kotiseuturunoilija ei Juice silti ole. Maisema, jossa Juice kävelee, on sielun maisema”, väittää Harri Rinne.
Hyvät kuulijat, mutta mikä merkitys Juicella on ollut Tampereelle ja tamperelaisille?
Juice jatkoi suurten tamperelaisten runoilijoiden ja kirjailijoiden työtä ja vei sitä uusille urille – varsinkin Lauri Viitaa hän ihaili, onhan hänelle biisikin Lauri Viidan muistomerkistä. Juice loi kiistämättä vahvan pohjan Manserockille, esimerkiksi Epuille ja Popedalle, mutta myös valtakunnallisesti kirjalliselle, älykkäälle rockille.
”Pauli Matti Juhani Leskisestä ei olisi tullut koko kansan Juicea ilman Tamperetta eikä Tampere olisi ilman Juicea ja hänen kollegojaan kaupunki, jonka suomalaiset kerta kerran jälkeen listaavat maan mieluisimpiin asuinpaikkoihin. Juicen pr-arvo Tampereelle on yhä suunnaton, vaikka mies on poissa”, kirjoittaa Hannu Hyttinen … Ja minä allekirjoitan tämän arvion. Tampereen yksi vahvuus on omaperäinen rock-kulttuuri, jonka isähahmo – vai pitäisikö sanoa jo että isoisähahmo – Juice on.
Paitsi vetovoimatekijä, Juice ja Manserock ovat kerros tamperelaista kulttuurimaisemaa siinä missä koskimaisemamme punatiilisine tehdaskannuksineen. Ne ovat myös osa kansallista kulttuuriperintöä, mistä esimerkkinä Tampereen Työväen Teatterissa syyskuusta 2006 alkaen täysille katsomoille pyörinyt Manserock -musikaali Vuonna 85, jonka suosio osoittaa, että kyseessä ei ole vain paikallinen ilmiö.
Siksi ne – Juice ja Manserock – ansaitsevat omat ”muistomerkkinsä”. Ja kun Juicesta puhutaan, patsastelu ei tule kyseeseen, vaan savolaiselle nomadille sopii toisenlainen muistijälki kaupunkitilassa: ”raitti” liikkeen ja liikkeellä olemisen vertauskuvana. Juice -raitti paikantuu kaupungissa moniin Juicen elämänkulun kannalta keskeisiin pisteisiin. Juice-raitin kohteen tarjoavat samaistumiskohteen kaupunkilaisille ja muille kulkijoille: täällä hän opiskeli, tässä hän asui, täällä hän konsertoi, tässä ravintolassa hän istuskeli, tänne hänet haudattiin.
Kiitos Hannu Hyttiselle ja hänen taustavoimilleen Juice-raitin suunnittelusta ja kiitos taiteilijalle, joka varmaan pilven reunalta katselee meitä ja hyräilee huvittuneena. Näillä ”Tampereen aamun” sanoin julistan Juice -raitin avatuksi.
”Ei sorsat uppoa Tammerkoskeen,Tulin puuteriksi Tampereen poskeen.Liukunut olen yli rajan,Istun kahviloissa ohi sulkemisajan.”