Eilisillan valtuustonkokous oli täynnä dramatiikkaa. Vasemmisto tyrmäsi säästöpaketin käsittelyn menettelytapoihin vedoten: lisälista oli jaettu pulpeteille vasta kokouksessa. Kun asia oli pari viikkoa sitten jäänyt pöydälle kaupunginhallituksessa, tiedettiin, että aikataulu muodostuu kireäksi. Ryhmät olivat kuitenkin käsittääkseni tuolloin sopineet siitä, että päätösesitys jaetaan valtuustossa pöydälle. Valtuustoryhmät ja valtuutetut olivat siis varsin hyvin perillä, että asia oli tulossa käsittelyyn. Tietenkin siinä teoreettisessa tapauksessa, että valtuutettu a) ei istu missään lautakunnassa, b) ei osallistu valtuustoryhmänsä toimintaan, c) ei seuraa kaupungin sähköpostia, d) ei keskustele toisten valtuutettujen kanssa, e) ei seuraa kaupunginhallituksen päätöksiä, f) ei lue paikallisia lehtiä – on tietysti mahdollista, ettei hänellä ole voinut olla asiasta mitään käsitystä. Vasemmisto oli kuitenkin valmistellut oman vastaehdotuksensa jo hyvissä ajoin ennen valtuuston istuntoa, joten siellä ainakin tiedettiin säästöpaketista. Myös XL-ryhmät olivat tehneet omat muutosesityksensä.
Tiedän kokemuksesta, että päätökset saadaan nurin menettelytapasyillä. Vasemmisto käytti tätä hyväkseen tilanteessa, jossa media oli TV-kameroita myöten paikalla salissa asian käsittelyä seuraamassa. Ja periaatteessahan he ovat täysin oikeassa. Kaupunginhallituksen olisi pitänyt sopia viimeistään viime maanantain kokouksessa, kuinka lista toimitetaan valtuutetuille ja merkitä päätös myös pöytäkirjaan. Näin ei ole tapahtunut. Tarvittaessa listat olisi toimitettu kaupungin autolla jokaisen postilaatikkoon. Kuitenkin ainakin omassa valtuustoryhmässämme sävelet olivat aivan selvät maanantai-iltana, enkä osannut ennakoida tällaista rumbaa keskiviikon kokoukseen.
Lieneekö niin, että XL:n lievennysesitys säästöihin tuli vasemmistolle yllätyksenä, ja keskiviikon sirkus oli reaktio siihen. Vaikka johtaja Juha Yli-Rajalan puheenvuoro herätti salin vasemmalla laidalla kritiikkiä, oli se suorasanaisen rohkea analyysi tilanteesta. Talousjohdon velvollisuus on herätellä valtuutettuja puhumaan säästöistä tässä tilanteessa, ei vain menettelytavoista. Paradoksaalista on sekin, että ylimääräinen valtuuston ”säästökokous” lisää kaupungin menoja ainakin 20 000 eurolla.
Jouduin hillitsemään uutta lehteriyleisöä, joka yltyi taputtamaan puheenvuoroille. Valtuustonkokoukset eivät ole poliittista teatteria, vaikka joskus siltä tuntuukin.