Ecce homo!

Katso ihmistä!

Kansanedustaja Marja Tiuran Pääsiäisen tilannetta on verrattu ristintiehen. Vaikka kuinka olisi sitä mieltä, että rehellinen pitää olla, ilmaisia lounaita ja vastikkeettomia vaalirahoja ei ole olemassakaan, sääliksi käy Marjaa. Katsoin hetki sitten tallenteen eilisillan Ajankohtaisesta Kakkosesta. Tampereen kaupungin ex-valtuutettu ja -varapuheenjohtaja on ollut kovien paineiden alla viime päivät.

Mutta missä on äänikuningattaren 17 000 kannattajan joukko, kun he eivät astu esiin puolustamaan edustajaansa? Jos kyseessä olisi miespuolinen kansanedustaja, takuuvarmasti hyväveliverkostot ja herraklubit olisivat (ja ovatkin) varmistaneet, ettei tällainen tilanne pääsisi julkisuudessa edes syntymään. Tai jos syntyisi, suojaverkot viritettäisiin, nostettaisiin kova metakka ja käynnistettäisiin valtakunnallinen kampanja kiusatun veljen tueksi.

Poliittisilla ryhmillä on toki tarve puhdistaa pesänsä, mutta naisilta odottaisin enemmän. Mutta äänikuningattarella on kadehtijansa, politiikassa joku toinen hyötyy menestyjän epäonnesta. Marjan haastattelua katsellessa muistuivat mieleen uutiskuvat muutaman vuoden takaa, kun Rosa Meriläinen lyyhistyi kameroiden edessä. Kohtuuton tilanne.

Ecce homo, sanoisivat latinistit. 110-vuotiaan Tampereen Klassillisen koulun puolesta on avattu nettiadressi ”Säilyttäkää Tampereen klassillinen koulu” (http://www.adressit.com/klassillinenkoulu), joka on kerännyt jo nyt 1156 nimeä . Emerituspiispa Juha Pihkala toimii Tampereen Klassikoiden puheenjohtajana. Yhdistys ei luovuta vieläkään, vaikka päätökset kouluverkon osalta on tehty, vaan se on kutsunut kaupunginvaltuutetut tutustumaan koulun toimintaan. Tosiasiassa valtuusto ei päässyt edes ottamaan kantaa asiaan, vaan päätös tehtiin lautakuntatasolla, mikä on vaikeaa ymmärtää edelleenkään. Latinan opetus on turvattava jatkossakin Tampereella.

Kouluverkkopäätöksessä hyvää oli se, että pienten lasten koulujen osalta ratkaisut olivat linjakkaita, mutta yläkoululaisten ja lukiolaisten kohdalla taisi väsymys iskeä kesken valmistelun ja tehtiin teknisiä ratkaisuja ymmärtämättä kokonaisuuksia.

Naisen logiikalla väittäisin, että kyse on myös sosiaalisesta pääomasta ja keskeisten päättäjien omasta koulupolusta. Eipä taida virkamieskunnasta ja johtavista poliitikoista olla kovinkaan monta klasulaista, kun tällaista pääsee tapahtumaan, mutta melko monta Rellusta kirjoittanutta kylläkin. Itse esitin valtuustoryhmässämme Klasun säilyttämistä kokonaisuutena, mutta ajatus ei saanut kannatusta.

Arvostan Klasua kokemuksesta, sillä Tuukka on kirjoittanut ylioppilaaksi sieltä, Vilja on käynyt siellä yläkoulunsa, ja Klasu on myös lukioon pyrkivän Tuomaksen listalla. Ja mistäpä tyttäremme saikaan innostuksen opiskella italiaa muualta kuin Klasusta! Hän aikoo lähteä ensi lukuvuonna opiskelijavaihtoon Università degli studi di Cassinoon: opiskelemaan liikuntatieteitä italiankielisessä ohjelmassa. Äidin sydän on kyllä levoton: jos hän löytää sieltä jonkun ihanan Luigin, eikä teekään opintojaan loppuun. Mutta toisaalta: jos hän on yhtään äitinsä tytär, palaa hän takaisin lukuvuoden päätyttyä jatkamaan opintojaan Suomessa.