Valtuustoviikosta ja vaalirahoituksesta

Muutama minuutti puolenyön jälkeen napautin viime keskiviikon valtuuston kokouksen päättyneeksi. Valtuutetuilla piisasi puhetta yön tunneille saakka, mistä voi päätellä, ettei kokouspalkkioiden keväinen leikkaaminen hidasta menoa. Luvattoman moni ylitti puheenvuoron viiden minuutin ohjepituuden.

Apulaispormestari Airaksiselle myönnettiin ero tehtävästään, vaikka ex-demariapulaispormestarit olisivat halunneet torpata päätöksen. Olli-Poika Parviaisen esitys ”johtajasopimuksesta” sai aivan aiheetta kritiikkiä osakseen, pointtihan olisi sitouttaa jatkossa johtavat luottamushenkilöt sopimuksella tehtäviinsä koko 4-vuotiskaudeksi. Ojensin Harrille kaupungin läksiäislahjana Reinot. Hän on toiminut suoraselkäisesti Koukkuniemen Jukola-rakennuksen suojelun puolesta niin, ettei akka-akselin ole tarvinnut kytkeytyä kettingeillä Ainot jalassa Jukolan kivijalkaan. Anna-Kaisa Ikosen valinta apulaispormestariksi meni läpi yksimielisesti. Olen työskennelleet samalla laitoksella tämän pian tohtoroituvan sosiaalipoliitikon kanssa ja tiedän, että hänessä on ainesta tehtävään!

TIO- keskustelu kävi valtuustosalissa juuri niin kuumana kuin odottaa saattoikin. Salin vasen laita halusi repiä ideologisia pisteitä itselleen lehteriltä seuranneen TIO:n väen edessä. Tosiasiassa jokainen kokenut valtuutettu muistaa jo kaupunginjohtaja Rantasen valmistelleen asiaa, hän ei vain saanut asiaansa läpi silloin demariryhmässä. Ja jokainen kokenut valtuutettu myös ymmärtää, että tehty päätös oli esitetyistä vaihtoehdoista henkilöstön kannalta sittenkin paras, koska sen riskit voidaan hallita, toisin kuin in-house-yhtiön tai markkinoilla toimivan osakeyhtiön.

Siinä valtuuston varapuheenjohtaja Stenius – Kaukonen kuitenkin oli oikeassa, että vakuuttelu, ettei PSHP:lla ole halukkuutta yhteisomistajuuteen, on tavallaan kehäpäätelmä. Asiaa ei viety sairaanhoitopiirin hallituksen käsiteltäväksi, koska Tampereen johdolla oli jo kanta asiaan, ja sama kanta olisi tullut todennäköisesti sairaanhoitopiirinkin kannaksi – onhan Tampere PSHP:n suurin omistaja ja rahoittaja. Tämän totesi johtaja Yli-Rajalakin nyt, mutta sen olisi voinut sanoa jo aikaisemminkin.

Viikon ankara työputki helpotti vihdoin viikonloppuna. Palattuani virkamatkalta viime lauantai-iltana tein alkuviikon töitä yötä päivää esitarkastaessani yhden väitöskirjan ja kaksi tarkastukseen lähtevää pro gradua, muiden muassa. Viikko huipentui perjantaina yhden oman ohjattavani, Suvi Krokin väitöstilaisuuteen yksinhuoltajaäitien arjesta lähiössä, karonkkaa vietettiin komeasti Finlaysonin Palatsissa. Lauantaina suuntasimme Paulin kanssa Isojärven kansallispuistoon, josta palasimme muhkean suppilovahverosaaliin kanssa. Kuopuksemme oli lähtenyt viikonlopuksi jatkoriparille Nilsiän Aholansaareen kavereidensa kanssa.

Vaalirahoituskohu jatkuu ja saa uusia piirteitä. Ehdotan, että myös Tampereen kaupungin yhtiöiden myöntämä vaalirahoitus seminaarilippuineen ja taideostoineen kaivetaan esille. Mielestäni kaupungin ei tule maksaa puoluetukea missään muodossa.

Härmälästä Peltsulle ja Rovaniemelle

Lauantaiaamu valkenee Rovaniemellä. Kolmen päivän lähiopetusjakso päättyy tänään ja ehdimme Heinosen Jarin kanssa illaksi kotiin Tampereelle, sillä Rovaniemellä Finnairin turvatarkastus tuskin tökkii samalla tavalla kuin Helsingissä torstaiaamuna.

Viikko sitten valmistelin puhetta Härmälä -päivään, jossa kerroin valtuustosyksyn haasteista, 40 miljoonan euron verotulovajeesta, kansanäänestysvaatimuksesta Rantaväylätunneliasiassa ja seuraavan kokouksen listalla olevasta Tietotekniikkakeskuksen liikelaitoksen palveluiden myymisestä. Tiistai-iltana oli valtuuston asukasilta Peltolammilla, jossa valtuustoryhmien edustajien tietoon tuotiin monia huolia alkaen alueen liikenneturvallisuudesta Pirkka-hallin nurmikenttäpysäköintiin ja hotellihankkeeseen. Ensimmäistä kertaa koin asukasillassa pyrkimystä aitoon vuoropuheluun valtuutettujen kanssa ilman isompaa syyttelyä ja nokittelua. Se johtui varmasti siitä, että paikalla oli monia Etelä-Alvarin jäseniä. Tavoiteltavaa olisikin, että nämä Alvarit toimisivat yhä enemmän välittäjinä alueidensa ja valtuustoryhmien välillä. Peltsulla kehitimme tähän rakenteenkin: Alvarin muistiot toimitetaan tästä lähtien kaikille valtuutetuille sähköpostilla.

Torstaiaamuvarhaisella luin bussissa Helsinki-Vantaalle Moroa, jossa Aki Taponen ehdottaa valtuustosalin takaseinälle vessoja, etteivät valtuutetut myöhästy äänestyksistä vessareissulla. Aki hyvä, valtuuston puheenjohtajakin ehti tässä kuulussa äänestyksessä kipaista naistenhuoneessa, vaikka niihin on tunnetusti pidemmät jonot kuin miesten vessaan. Sovittu viiden minuutin tauko venyi itse asiassa parilla minuutilla, kun valtuutettuja ei alkanut ilmaantua saliin. Toki valtuutetulla on oikeus käydä vessassa ja kahvilla milloin vain kokouksen kuluessa, mutta ihan oma moka on, jos sen vuoksi myöhästyy asian käsittelystä.

Aamulehti soittelee torstaina ja kyselee muistoja opiskeluajoilta. Luentotauolla ei muistu paljon muuta mieleen kuin Vespa, vaihtoehtoisen sosiaalipolitiikan yhdistys, jonka perustimme opiskelijakavereiden kanssa 80-luvun puolivälissä. Kotoa kuulen, että Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan 60-vuotisjutussa esitellään pääasiassa tiedekunnassa opiskelleita maisterijulkkiksia. No mitäpä mediaseksikästä olisikaan esitellä tiedekunnasta väitelleitä ja professuureja hoitavia kaupunginvaltuutettuja Heinosta ja Roivaista, mehän teemme vain akateemista perusduunia.